Ah, Failure

Siis Canberrasta on jo aikaa. Eipäs kuitenkaan ollut mikään turha matka. Vaikka aluksi vähän epälyttikin. Lentokentältä avautuva näköala ei ollut mikään silmiähivelevä ja bussimatka kaupunkiin oli vähän pelottava: yhtäkkiä iski kauhea suomifiilis! Kaikki oli siistiä ja modernia, vähän kuin suomalaisten kaupunkien uudemmissa osissa ja ihmisiä oli niin harvassa! Kuin olisi saapunut kotiin :D

Iina nautti Canberrasta. Taustalla kuuluisa moottoritie.

Meillä oli heti tarkka suunnitelma lyötää Suomen suurlähetystö. Meillä oli kartta. Noh. Ilmeisesti kaikki kaupungin pääakselit olikin moottoriteitä. Kaupunki oli urbaanin suunnittelijan mielestä varsinainen mestaritoes akseleineen ja suuntinen mutta olihan se lopulta varsin epäkäytännöllinen. Ihastuttava ajatus kuitenkin. Me päädyttiin laahustamaan moottoriteitä pitkin jonkin aikaa kunnes päätettiin ottaa bussi. Ei ollut mikään vuosisadan idea ottaen huomioon että ne on moottoriteitä. Me päästiin seuraavan kerran pois kyydistä jossain lievästi kaupungin ulkopuolella. Noh, oli siellä kirkko.

Bussipysäkillä vuorten keskellä Canberran ulkopuolella.

Kyllä me sitten lopulta päästiin takaisin ja löydettiin diplomaattinen alue jossa kaikkien maiden uurlähetystöt oli aseteltu samaan paikkaan. Suomen suurlähetystö oli tietty mahtavin: lasinen laiva :D Meidät oltiin jo kuultu kaukaa kun minä ja Iina huudettiin yhteen ääneen "KOIVU! SE ON KOIVU". Joo, että ihan tyylikkäästi onnistuttiin täkin hoitamaan ja vaikuttamaan akateemisilta. Päästivät kuitenkin äänestämään. Päädyttiin lopulta juttelemaan aika kauaksi aikaa sinne henkilökunnan kanssa ennen kun päästiin jatkamaan poliittista lomaamme.
Suomen suurlähetystö. Koivu ei näy kuvassa.

Koska me ollaan tunnetusti jännittäviä ja hysteerisen villejä, me matkattiin parlamenttitalolle. Minä henkilökohtaisesti aloin uskoa pienen miehen salaliittoteoriaan siitä mitä varten tämä parlamentti on rakennettu alkujaankin: se oli käsittämättömän iso ja puoliksi maan alla ja varmasti täynnä kaiken maailman salaliittoja :P Käytiinhän me sitten vielä vanhassa parlamenttitalossa ottamassa rumia kuvia ja sellaista mutta surullista kyllä ei liikaa kerrottavaa siitä. Oltiin molemmat kyllä niin huumas koko ajan, se oli vähän säälittävääkin :D Syötiin hyvin ja mä sain juustokakkua joten kuka se olikaan joka sanoi ettei Canberrassa ole mitään? Totuus kuitenkin oli että kaikki meni kiinni viideltä ja kun sitä luuli ettei kaupunki pystyisi enää iltapäivästä enempää autioitumaan niin niin vaan se teki.

Aboriginaalien suurlähetystö

Seuraavana päivänä vyöryttiin National Universityyn. Ei ollut tietystikään mitään Melbikseen verrattuna. Melbiksellä on kaikki vanhat rakennukset ja historia mitä ei Nationalissa näkynyt mutta kampus oli kieltämättä kiehtova... Se oli valtava ja täynnä opiskleijaasuntoloita ja tilaa oli muutenkin (ja ihmisiä ei). Ja ehkä se on hyvä että aina kun juoksee Old Artsin käytävillä ei tarvitse pelätä joka askeleella että jalka iskeytyy lattiasta läpi. Tehtiinhän me tässä välissä kaikenlaista kuten päädyttiin vaeltamaan taas yhtä moottoritietä pitkin mutta päämäärä oli kuitenkin lopulta National museumiin ja siitä oli selvästi liikaa aikaa kun olin viimeksi käynyt museossa. Sitä liimaa naamaansa kaikkiin ikkunoihin ihan et "UUU VESINOKKAELÄIN" ja sit lopulta on niin väsynyt että täytyy toipua tunti museon kahvilassa. Ihmiselle jonka keskimääräinen keskittymiskyky on jossain 2-6 minuutin kieppeillä tälläinen poliittinen matkailu on varsin voimia vievää.

Eli mitä lopuksi: Canberra oli ihana. Kaikessa laimeudessaan aivan valloittava. Ei ehkä "haluan asua täällä ikuisesti"-ihana tai edes "haluan viettää täällä enemmän kuin kaksi päivää"-ihana mutta varsin ihastuttava kuitenkin. Mutta kun saapui kotiin Melbsiin niin kyllä lämmitti :D

Eilen näin kampuksella miehen pukeutuneena elmukelmuun. Se oli varsin viehättävää. Veikkaan että se on sen sukkahousuihin ja viittaan pukeutuvan miehen kaveri. Sukkahousumies tekee ilmapalloeläimiä. Ei sellaisia ihmisiä voi vihata.

Näihin tunnelmiin...

No niin...

Sitä luulee ettei kampus enää pysty yllättämään mutta niin se vaan tekee kerta toisensa jälkeen. On totuttu siihen että vastaan pyöräilee joukko alastomia opiskelijoita. On totuttu siihen että South Lawnilla alkaa jelly wrestling vähän väliä. On jopa totuttu siihen että kesken luennon sisään marssii armeijapukuinen joukko torvisoittimien kanssa. Mutta kaikkeen ei vain voi varautua. Tästä on jo aikaa mutta eräällä aamuluennolla sisään juoksee yksi opiskelija joka osoittaa keskirivissä istuvaa toista poikaa ja huutaa: "You, take your clothes off!" Ja niin poika riisuu vaatteensa keskellä luentoa ja juoksee luentosalista. Ja niin jäljelle jäi vain hämmennys ja hiljaisuus.

Kuitenkin. Huomenna lennetään Iinan kanssa diplomaattiselle retkelle Canberraan äänestämään kunnallisvaaleissa... Muuten matka on oikein kulturelli: parlamentti, museoita ja ehkä jotain muuta...

Kämppiket saapuivat vihdoinkin maailmanvalloitukseltaa kotiin ja kylläpäs on taas kämppä hysteerinen hetken. Äänekkyyden lisäksi he toivat matkoiltaan Takarazuka DVDitä ja uuden teemabiisin tähän taloon. Nyt jokainen hiljainen hetki täyttyy kimeällä laululla:

~ポニョ､ポニョ､ポニョ､魚の子~

Näihin tunnelmiin... Ensi kerralla kuvia pääkaupungin valloituksesta! Tähän liittyy kuitenkin kaksi oletusta: ensinnäkin että yksikin kuva olisi sivistynyt ja toiseksi että Canberrassa olisi jotain kuvattavaa. Jätän kaiken kohtalolle.

Minä se tässä vain...

Yo.
Viimeiset kaksi kuukautta olen ollut täysin tämän maailman sisällä. Ainoa yhteyteni ulkomaailmaan (tässä tapauksessa Aussilandian ulkopuolelle, täällä oon muuten ollu varsin sosiaalinen eläin... tai jotain) on ollut kaksi puhelua äidin kanssa ja pieni muistutus muusta maailmasta paketin muodossa (mä sain housut!). Viime viikonloppuna sain vihdoinkin puhuttua muidenkin tärkeiden ihmisten kanssa, velimörön ja Bumban, ja jokin heräsi minussa. Viimeinen shaking tuli eilen kun Nenne soitti minulle aussinumerosta. Mitä tämä on? Kehtaavatkin ravisuttaa maailmaani! Tämä ei ole turhaan saari kaukana kaikesta muusta paitsi Fidjistä (minne muuten olis suunnitelmissa mennä)! Noh, kaikki nämä turhat lauseet tässä alussa siis vain osoittavat että paluu Suomesta tänne ei ollut pehmein mahdollinen ja kesti kauan tarttua taas tähän hetkeen mutta TÄSSÄ MÄ OON! Freessimpänä kuin koskaan (uudessa kämpässä on kylpyamme joten huvitan itseäni vaahtokylvyllä ja kalleilla tuontimuotilehdillä). Ah, elämä.

Nyt olen yksin kotona. Kämppikset on raahannut olemuksensa kevätlomailee, minä nautin kevätlomasta Melbikses. Eilen kävin yliopistolla ja istuin ratikassa vampyyrin ja keijun välissä ja totesin vain että joskus lopettaa asioiden kyseenalaistamisen, vaan antaa olla. Kuitenkin. Olenko koskaan maininnut kuinka hysteerisen hitaita rullaportaat on täällä? Ne liikkuu eri vauhtia ruuhka-aikana (minulla kesti noin kolmisen minuuttia keksiä tämä sana, ei mikään fiksu tunne, kaverit).

Eli uus koti. Se on suuri ja kämppikset on hyviä tyyppejä. Toinen tyttö jättää perässään vanan tavaraa ja toinen on siisti mutta pakkomielteinen keräilijä, mikään ei ole tarpeeksi turhaa heitettäväksi pois. Kaikesta huolimatta meidän kämppä on aina siisti koska mun geenit taistelee sotkua vastaan (ja minä vannoin etten perinyt mitään äidiltäni) kunnes se ehkä joskus koituu tuhokseni. Tänään on vähän väsynyt päivä ja viime viikon aikana olen katsonut kaikki Indiana Jonesit, National treasurit ja Muumiot joten olen vähän dramaattisella tuulella! Olen vähän kuin orava kofeiinin yliannostuksen jäljiltä. Tai jotain. You got the picture.

Kuitenkin. Mulla on visio että ensi kerralla kirjoitan jotain elämästäni. Jotain turhaa mutta saamaton kun on niin kuka sitä ehtii elää? Ensi kertaan amigot!

Ystävälle

Älä nyt pelästy vaikka puhun.
Ei sinun tarvitse reagoida.
Olet kaikupohja jotta ääneni
ei umpeutuisi tyhjiöön:
tarvitsen merkityksen harhaa, ei muuta, please.

Joka puolella samaa hätää, siihen jo tottuu.
Pieniä inahduksia kuin pisaroita,
kaihtuvaa kastetta aamupuhteella.
Illuusiota: että kuuluu.

Sitten jo kiltisti rauhoituukin
kuin kivensiru umpisukkulaan.
Kiitos, ystävä.
Saat mennä, itseesi.

Aila Meriluoto - Ystävälle (Miehen muotoinen aukko, 2005)

Thanks for the memories

On outoa lähteä ja jättää jotain taakseen. Oudointa on kuitenkin palata ja huomata sen kääntäneen selkänsä sinulle.

Kahden tunnin kuluttua kierin alakertaan matkalaukun kanssa ja toivon parasta että mun uskomaton skybus noukkii mut ajallaan lentokentälle. Siellä sitten odottaakin lentokone valmiina heittämään mut Honkkariin :D Ensin 9 tuntia pulsuilua sitten muutama tunti yleistä lentokenttäjäätyilyä ja sitten 13 tuntia Lontooseen. Mikäs sen hauskempaa! Heathrow on tunnetusti mun lempilentokenttä joten siellä saa sitten varmaa juoksennella hullun lailla ympäriinsä ja ottaa busseja paikasta toiseen. Ja sitten onkin enää 3 tuntia puuduttavaa tyhjään tuijottamista ja sitten kotona! Tai Helsingissä. Mutta siinä kohtaa voin vaan tuupertua autoon ja antaa Wilman istua mun päälle. Siinä kohtaa ei enää oikeen piittaa. Tää kaikki siis tapahtuu vaan jos kaikki menee suunnitelmien mukaan! Toivotaan niin. Joku kömmähdys on pakko tapahtua, muutenhan kyseessä ei voisi missään nimessä olla minä!

Mä pääsen maanantaina kampaajalle!

Tuntuu niin oudolta kun kämppä on ihan tyhjillään, sängyllä vaan matkalaukku ja käsimatkatavarat on hajallaan pöydällä. Ja tähän kämppään en enää palaakaan. Tanya kävi hakemassa mun kaikki kamat sen luokse, ei tarvitse niistä huolehtia... Kai tämä tästä :P

Ei oikeasti mitään kirjoitettavaa. Kaikki lähtee tai viimeistään kun tuun takasin niin kaikki on lähtenyt täältä. Jää tänne sentään Team Iceland ja tietty kaikki mun kurssikaverit mut mä aloin jo tottua näihin ihmisiin ja meidän uskomattomiin skandinaavimiitteihin jotka koostuu käsittämättömästä määrästä alkoholia ja ruotsalaisten pilkkaamisesta. Noh, ensi semesterilla on uudet pulsut ja uudet kujeet. Sitä odotellessa!

Kuitenkin. Suomessa on suunnilleen yhtä lämmin juuri nyt kun täällä, ja täällä on talvi. Ihmisillä on toppatakit päällä. Mutta toisaalta täällä on tällä hetkellä tosi ilkeä tuuli, vie ihmisiä ja tavaroita mennessään. Nyt kyllä väsyttää... Ehkä sitten lentokoneessa nukuttaa... Ja kaksi päivää lentokonemuonaa, alkaa jo vähän itkettää etukäteen D:

Pian kompastelen Turun katusilla ja kävelen tutun turvallisesti lasiovia päin :D Siihen asti: pysykää pulsuina.

バイバイ

Aika kuole ei tappamallakaan

Ensimmäiset puoli vuotta täällä on opettanut mulle ainakin yhden asian: olen väliinputoaja.

Eilen satoi. Olin todella järkyttynyt. Seisoin hetken ulko-ovi auki oviaukoissa liikkumatta varsin hämmentyneenä. Oli lopulta pakko hakea sateenvarjo. Täällä sateet on kuitenkin aika lamei/laimei (no toi näyttää hyvältä), niiden pituus voidaan minuutilleen arvioida ja sade on tosi kevyttä muutenkin. Tehän luette (vai lukeeko enää kukaan? moni varmaan luovutti siinä kohtaa kun mainitsin sateenvarjon?) tätä blogia just sen takia että saatte viikottaisen säätiedotuksen ja ilmastoanalyysin täältä eikö? Viikottaisen? Vitsailet kai.

Tänään oli viimeinen hirvittävä koe, enää yksi hassun hauska jäljellä. Kokeet ovat kauhian virallisia täällä, suhtaudun niihin etäisen huvittuneesti (se että suhtaudun niihin etäisesti ei voi olla hyvä asia ensinnäkään eihän?). Jotenkin sitä ilmeisesti porskutetaan eka semester läpi. Siivoilin tänään vähän tätä mun koirankoppia kaikista papereista ja ilmeisesti mikään ei ole muuttunut IB ajoista, mulla on yhä pakkomielle hamstrata kaikki paperit talteen ja pinoihin. Tää oli vielä eilen täynnä pinoja, nyt oon vaan kolannut ne kaikki yhteen paikkaan. Ihanaa tällainen "kevätsiivous". Kuin alottaisi alusta :D

Alusta aloittamisesta tuli mieleen että tasan viikon kuluttua mun pitää raahata itseni ja kolata kamppeeni ulos tästä kämpästä... Kuinkas sitten kävikään? Ei ole vielä uutta kotia mutta ei paniikkia kansa! Homma hoituu! :D

Juhannus. Ilmeisesti se on sitten nyt. Täällä on niin vaikea pysyä perässä kun eihän täällä kukaan mistään hyvästä mitään tiedä :P Mä en voi uskoa et missaan Taivassalo-juhannuksen! Tämä olisi ollut mun viides juhannus siellä! Eikö? En osaa laskea, ei mul oo texasia edes täällä mukana (kuka muuten myöntää pitävänsä hallussansa mun texasia?). Siis alkujaan ajattelin että voinhan sitä juhlia täälläkin, onhan täällä kasa suomalaisia ympäriinsä. Noh. Meidän suomineidot on tällä hetkellä mailien päässä jossain Sydneyn ja Cairnsin välillä (Byron Bay? Brisbane? ...?) ja Nelli ja mä ollaan ainoita yliopiston orjia tällä hetkellä yhä kylmässä ja synkässä Melbsis. Ja Nelli saa FedExiltä paketin lauantaina, juorutaan että jonkinlainen mies olisi Suomesta jonkin aikaa sitten lähetetty tänne :P Se jäi kuulemma karanteeniin Hong Kongiin viikko sitten mutta on lähetetty eteenpäin kohti Melbsiä. Ja tyhmistä jutuista tosielämään --> Juhannus. Ei siis mitään. Surullista ja ennen kaikkea totta! Lopulta päätettiin Nianin kanssa että tehdään hotpot illallinen ja viiniä runsaasti ja meillä on bileet. Beat that bitches! Nian asuu Toorakissa, joka on aina mainio paikka mennä aamukävelyllä (KIK) ja kuvitella että asuisi joissain noissa naurettavan suurissa taloissa. Ei ne oikeastaan ole taloja. Kartanoita ne kaiketi on. Naurettavan kokoisia silti. Lisäksi on aina mahdollisuus törmätä julkkiksiin. Ken tietää. Mutta toisaalta en tunnista yhtään aussi julkimoa paitsi sen yhden laulajan jolla on iso pää ja kireät housut. Ja senkään nimeä en muista. Mutta Harry Potter asuu Toorakissa! Tuskin nyt kun täällä on talvi mutta kuitenkin. Ja oikeastaan voisin poistaa koko tämän kappaleen koska se on sisällöltään varsin merkityksetön. Mutta toisaalta, siitäs saitte. Turinointi jatkukoon.

Viikon kuluttua Suomeen. Olen kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt unta että Wilma ei enää muista mua, olen ihan paniikissa. Se on jopa voimakkaampi tunne kuin ajatus yli 30 lennosta. Beba puutuu jo sitä ajatellessa.

Nyt täytyy nähdä Katrina kahvilassa, hänkin lentää Perthiin vielä tänä iltana. Hiton pulsut. Olenko mä ainoa joka käy vielä kokeissa?

Ensi viikkoon. Tai myöhempään. Juhlikaa jussia munkin puolesta, mä saan tod näk hotpotin syliini vielä juhlan kunniaksi.

Tänään voisi elitisteillä ja lähteä Southbankiin vähän klubbailee. Toisaalta en ole jännittävä ihminen joten varmaan nukahdan ennen kahdeksaa pöydän alle. Sitä odotellessa.

Aamuisin

Ei sitä vaan tule tekstiä. Tekisi mieli sanoa ettei mitään ole tapahtunut, ettei minulla ole asiaa ja että mikään ei ole muuttunut. Valehtelisin.

Sydneyn reissu oli ihan mahtava, hengailtiin Bondi Beachillä ja otettiin kuvia Beachwatch tositv-sarjan tornien kanssa, syötiin puoli-ilmaista ruokaa, lähdettiin pienelle reissulle Blue Mountainsille patikoimaan, otettiin liikaa kuvia oopperatalosta, hengattiin baareissa sulkemisaikojen jälkeen, otettiin lautta Manlyyn, lähetettiin kortteja keksittyihin osoitteisiin (saiko kukaan omaansa?) ja kosketeltiin kauniita vaatteita. :D Kummallisin hetki oli kun tajusi että palaa tänne. Tähän koirankoppiin. Tähän kaupunkiin. Koska mitä ilmeisimmin jatkossa tulen aina palaaman tänne. Häiritsevän hämmentävä tunne. Siitäkin on jo viikkoja.

Oopperatalo. Juuri siitä ainoasta hyvästä kulmasta.

Blue Mountains oli uskomattoman vaikuttava, sääli etten sellaista tunnetta saanut suljettua kuvaan.

Yliopiston viimeiset luennot oli puolitoista viikkoa sitten. Sen jälkeen aika on mennyt yleisessä jäädyttämisessä ja ihmettelyssä kuinka vähän tunteja yhteen päivään mahtuukaan. En ole jotenkaan pysynyt paikallani ja toisaalta päässyt liikkeelle. Yleisesti siis jumittanut. Kahden päivän kuluttua on ensimmäinen tentti ja kolmen päivän kuluttua pitäisi palauttaa median tutkimuksen reseach essee, vähemmästäkin muuttuu rauhattomaksi. Tänään raahauduin kirjastoon ennen viittä ja ihmettelin miksi niin paljon massaa oli liikkeellä aulassa ja samalla tuli kuulutus että kirjasto sulkee viiden minuutin kuluttua. Miksi? Kuningattaren syntymäpäivä. No huh-huh. Miksei kukaan järjestänyt bileitä? Ei sikäli että jäi eilisetkin väliin kun tuuperruin auringon laskettua sänkyyn. Oli rankat läksiäiset lauantaina, niitä käytiinkin sitten läpi sunnuntaina nelisen tunnin brunssilla. Oli samaan aikaan Lygonilla italialaiset festarit, istuttiin t-paitasillaan auringossa ja syötiin jäätelöä. Hirvittävä tämä talvi täällä! Kävin katsomassa Sinkkuelämää leffankin tuossa, käytiin sitä ennen sinkkuelämöimässä ilmaisella kuohuviinillä (tai kolmella). Sellaista.

Läksiäisistä puheen ollen. Iskipä tässä hetki sitten että nämä ihmiset tosiaan lähtee täältä. Kun tulen takaisin talvilomailemasta suuri osa niistä joiden kanssa olen viettänyt tämän puolen vuoden on jo hylännyt tämän maan D: SADFACE Käyköhän niin jatkossakin? Että ihmiset mun elämässä tulee vaihtumaan kuin vuodenajat? Toisaalta. Aina pystyy. Eipäs aleta nyt hidastelemaan, en sen takia muuttanut tänne asti. Voi elämä.

Tuntuu että vaikka kuinka kauan asuisin täällä niin jotkut jutut ei vaan tunnu menevän perille. Luulen yhä että perjantai-iltana voin vaan ampaista Lygonin toiseen päähän eikä italialaiset eläkeläiset hidasta mun matkaa. Luulen yhä että voin laittaa ruokaa ilman että ikkunat ja peilit koko kämpässä höyrystyvät. Luulen yhä että minun on mahdotonta ylittää nettiyhteyden download-rajoitusta. Luulen yhä että opossumit on pahan lähettiläitä. Luulen yhä että kun ottaa saman junan niin se pysähtyy aina samoilla pysäkeillä, ei toki ampaise suorinta tietä Melbournen hämyiseen itäsiipeen D: (tosi on)

Mun kamera ei siis enää siirrä kuvia mun koneelle, oon hieman sadface mut voin tehdä sen muuallakin. En ole vieläkään päässyt lataamaan kuvia minnekään. Saan tänne muutaman kuvan aina tunnissa :D Yey!

Nyt takaisin lukemaan. Mä olen seuraavat kolme päivää hengetön, katsotaan sitten uudelleen. Kolmen viikon kuluttua olen jo Kaarinan metsissä. Sitä odotellessa.

Tässä mä oon!

Olen ollut kadoksissa viimeiset viikot. Monella tavalla tavoittamattomissa. Eilen minusta jotenkin kuoriutui taas sama vanha idiootti kuin ennenkin joten ei huolta :P

Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi rustailin. 5 viikkoa? Käsittämätöntä. Melbourne on kuitenkin ennallaan monella tavalla: autoissa on silti rumat istuinsuojat, opossumit sähisevät öisin ohikulkijoille ja opiskelijat täyttävät uima-altaita limalla campuksella ja painivat siinä. Että niin. Jotkut asiat jättää vaan kyseenalaistamatta siihen asti kunnes sitä limaa roikkui puiden oksilta. Kaikkihan se sitten päättyi siihen että lima kaatui nurtsille ja porukka liukui mahallaan siinä. Kuinkas muutenkaan? Takaisin asiaan. Syksy on tullut ja lämpötila laskee alle 20 asteen. Sietämätöntä. Nyt tänäänkin oli varmasti vain 21 tai jotain :P

No mitäs kaikkea on sitten tapahtunut. On ollut suurten kansanjuhlien aikaa! Ensinnäkin allekirjoittanut täytti 19 kolmannen kerran muutama viikko sitten! Sitä juhlittiin asiaan kuuluvasti Botanic Gardenissa piknikillä (oli muuten kohtuullisen pimeää mutta toisaalta se oli ehkä ihan hyvä...) ja sitten kunniakkaasti yöelämässä. Seuraavana päivänä oli Anzac Day joten porukkaa oli paljon liikenteessä ja meno oli kova. Samana päivänä olin aikaisemmin promotoimassa Suomea vaihto-opiskelijoille ja saatiin ilmaista ruokaa ja viiniä joten olin onnellinen :D Ruoka on nykyään mun päätie onneen :D Seuraava kansanjuhla oli luonnollisesti vappu jota juhlittiin suomineito/mäkikotka porukalla unilodgella. Katseltiin mm webcamin kautta kun porukkaa kerääntyi Helsingissä juhlimaan vappua vaikka aluksi paikalla oli vain parvi lokkeja. Oikeastaan vasta vappupäivänä oli kunno vappufiilis: satoi kaatamalla vettä ja seisottiin old artsin sateensuojassa syömässä ilmaista pizzaa ja kuohariakin saatiin kun joukko insinööriopiskelijoita liittyi seurueeseen. Tuntuu että niin paljon on tapahtunut tässä lähiaikoina etten oikein tiedä mistä jatkaa turinointia... Koulusta sen verran että eilen palautettiin viiminen essee ja nyt elän hetkellisessä vapauden huumassa :D Mä olen kyllä saanut yllättäviä huumia yliopistolla opiskelusta että vähän pelottaakin mutta ei hätää, democracy tutoriaalit on mun reality check, se on kuin viikottaiset hautajaiset, srsly.

Otin vapauden ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi lentoliput Sydneyhin. Lennetään Theresan kanssa torstaina ottamaan pakollisia kuvia oopperatalosta neljäksi päiväksi ja sitten takas Melbsiin. Ihanaa päästä vähän näkemään taas paikkoja, tämä alkaa olla jo toinen koti :D Olen saanut taudinkin karkoitettua sopivasti niin tästä matkasta tulee luonnollisesti upe :DDD

Lisäilisin kuvia jos netti ei olis ghei ja yksikin mun lähiaikoina ottamista kuvista olis ihmismäinen. 2-0, ei siis kuvia tänään. Facebookiin oon jotain lisäillyt, siellä te kuitenkin kaikki stalkkaatte mua. Sillä minähän olen sen arvoinen, minä ja jännittävä elämäni. Ketä mä huijaan? Lähden nyt lygonin toiseen päähän bbq juhliin, hyvä että olen eilisestä ehtinyt toipua. Olkaa nätisti, ihmiset!

Vitsi youtube on taas pain.

I'll catch you Peter Parker!

Tanskalaisista supersankareista Micheal Scofieldiin. Vitsit mitä juttua.

Päivät vierii aika rennoissa merkeissä. Oltiin Helin kanssa 5 tunnin lounaalla torstaina, perjantaina olin saamaton. Lauantai aamulla lähdettiin joukolla Yarra Valleyhin. Bussikuski on olen niin masentava että koko bussi nauroi aina kun se avasi suunsa. "It's going to be a chaos" jne. Pysähdyttiin ensimmäisenä retkimajalle teelle ja vegemitelle. Vegemite. Australian lahja maailmalle. Aivan yhtä paljon kuin mämmi on Suomen lahja maailmalle! Hirvittävää mössöä jos minulta kysytään. Syötettiin siemeniä linnuille, kauniille ja kivoille värikkäille ja valtaville, ilkeille valkoisille. Hiton papukaijat. Mä sain useaan otteeseen repiä kolmikiloisia lintuja hiuksistani. Ja sehän on tunnetusti aina hauskaa. Sitten alkoi kunnon turistilu kun matkattiin 20 minuuttia höyryjunalla metikön läpi. Istuttiin sillai ikkunalla jalat ulkona ja tuuli hiuksissain :D Bussikuski näytti luonnollisesti mallia lyhyissä partioshortseissa. Hmmm.

Heli näyttää tyytyväiseltä, mä olen vain onnellinen ettei ne ole mun hiuksissa.

Sitten päästinkin itse matkan ideaan, viininmaisteluun. Ensimmäisessä paikassa syötiin lounas (homg raakaa karhun lihaa jk jk) ja siirryttiin nautiskelemaan viinejä. Tuli vähän kiire, ei ehditty rauhassa maistella kuin n. 4 eri. Seuraavassa paikassa meitä sitten ihan koulutettiin arvioimaan viinejä ja siinä kohtaa alkoikin jo viljellä varsin värikkäitä adjektiiveja. Viinikoulun jälkeen siirryttiin vielä Nordic Teamin (meidän uskomaton jengi islantilaisia, tanskalaisia ja mä ja Heli) maistelemaan vielä lisää viinejä. Ja taas noustiin bussiin ja matkattiin seuraavalla viinitilalle. Ja maisteltiin viinejä. Lopuksi juotiin vielä lasilliset skumppaa ja taas matkaan :D

Minä, Marimekko ja ensimmäinen viinitila.

Kun päästiin kotiin Therese oli vakuuttunut että meidän täytyy mennä Eureka Toweriin, Aussien korkeimpaan rakennukseen ja maailman toiseksi korkeimpaan residential buildingiin. Ja niinhän me mentiin. Saatiin ilmainen edge experience :P Siinä mentiin sellaiseen lasihuoneeseen (lasi oli huuruinen) joka siirtyi rakennuksesta ulos ja sitten yhtäkkiä lasi epähuuruistui (idek) ja ihan kuin leijuisi ilmassa :D Kun katsoi alas näki suoraan maahan! Ja e helt huumas.

Näkymä länteen Eurekasta

Ehdin olla ehkä noin tunnin kotona eilen kun lähdettiin istumaan Pugsiin, lähipubiin. Ilta oli rauhallinen, itse kierin kotiin jo puolenyön aikaan. Tänään olen kumma kyllä opiskellut. Jos jaksaa muutaman viikon painaa koulussa niin sitten helpottaa taas. Aina pystyy.

Siis aina pystyy.

Grampians ja muuta

Pitkästä aikaa! Olen yhä elossa ja kokonainen.

Viikot vieri auringon paisteessa, nyt aurinko tais kyllästyä kun formulatkin on ohi ja käänsi selkänsä eteläiselle pallonpuoliskolle :P Sataa. Maanantaina oli aika freeshi ukkosmyrsky, luulin aluksi että kadulla oli joku valtava kolari tai jotain. Pääsiäinen saatiin kuitenkin nauttia vielä lämmöstä. Viikolla ennen loman alkamista olin illallistamassa Medley Hallissa, yhdessä yliopiston collegessa. Kyllä se meininki n vähän erilaista kun 60 ihmistä jakaa kaikki tilat ja on yhdessä jatkuvasti. Hieno kokemus oli, hieman helpottunut ettei itse kuitenkaan päätynyt sinne :D Siis tilat oli tosi upea, vanha kivinen kartano ja kaikkea ja ihmiset oli upeita mutta vähemmästäkin saa päänsärkyä :P Pääsiäinen oli muutenkin fyysisesti aika rankka mutta siitäkin selvittiin. Oltiin juhlimassa sunnuntainakin kuten kuulemma tapaan kuuluu.

Lauantaina oli International Pillow Fight Day eli Fed Squarelle kokoontui illalla mieletön joukko sotimaan tyynyillä. Tyynyt hajosi ja höyheniä ja muuta kevyttä leijaili ilmassa tunteja sodan loputtua. Oli kyllä siisti näky, jotkut oli varustautunt kypärillä ja kaikkea. Hassuinta oli ettei tää ollut mikään vuosittainen juttu vaan ekaa kertaa täällä, joku sai vaan kuningasidean levittää sanaa Facebookissa... Missäs muuallakaan :D

Eilen minä ja Therese suunnattiin Grampiansille seitsemältä aamulla. Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ulos kaupungista (Brighton Beach ei ollut kuin vähän ulkopuolella) ja naama kiinni ikkunassa koko matkan. Näkymät oli aika loistavat: pitkää heinikkoa, eukalyptus puita, kuivaa hietikkoa, tiivistä lehtimetsää, lampaita ja laama. Mä en ole varma oliko se laama. Se oli kaukana ja se näytti laamalta. Muussa tapauksessa se oli vaan lammasmutaation (suuri ja pitkäkaulainen). IDEK. Meidän bussikuski oli hysteerinen mies joka osasi tanskalaisia kirosanoja ja aina kun se innostui se alkoi huuta "yahoo" ja painoi tööttiä (mm kun ajettiin kylän läpi josta aussi footie on alkuperäisesti kotoisin). Loppumatkasta koko bussi liittyi aina sen huutoihin. Sitten joku huusi että kenguruita ja bussillinen porukkaa liimautui ikkunoihin. KENGURUITA! Kuitenkin. Ensimmäisenä vaellettiin vesiputouksille. Sinä sekunttina kun päästiin ulos alkoi sataa. Eikä sillai hieman tiputtaa vaan sillai että rappuset muodosti oman vesiputouksen. Skandinaavispiritsillä päästiin kuitenkin Theresen kanssa alas ja kuvailtiin märkinä upeaa putousta. Myöhemmin kiivettiin katsomaan vähän näköaloja Balconeille ja sitten alas kylään vähän tutkimaan paikkoja.

Team Scandinavia.

Kyllä sitä ihminen on pieni suuressa maailmassa... Tuuli muuten kohtuudella, olisi voinut vaikka lähteä lentoon!

Siellä oli joku kulttuuritalo ja minä ja Therese passattiin ja lähdettiin kävelemään heinikkoon. Kenguruita! Villejä kenguruita! Niitä oli massoittain ja päästiin aika lähellekin. Jotkut niistä oli valtavia, koko pituudeltaan jotain 130 cm. Ne näytti vähän siltä että kun sellainen potkaisee niin voi melkein sattua. Kengut oli kyllä aika ystävällisiä, villejä kun olivat, liikkuivat tasaisesti kauemmas. Yhdessä vaiheessa oltiin Theresen kanssa niiden ympäröimänä ja kun ne tarkkailee, ne nouseee koko pituuteen ja tuijottaa herkeämättä. Melkein vähän pelotti hetken D: Otin paljon kuvia.

Kengujengi... ei tässä ollu kuin yksi porukka, sama määrä jengiä oli ympärillä :P

Kengumama ja kengubaby :DDD

Sitten takaisin kohti kotia! Pysähdyttiin matkallakin muutamaan kämyiseen kylään jotka vaikutti niin sulkeutuneilta että huhhuh. Me varmaan tehtiin jotain muutakin... En vaan oikeen muista. Sateen jälkeen eukalyptus tuoksui joka puolella. Kaksi vuotta sitten Grampians oli palanut aika pahasti, vihreän matalan kasvuston seasta nousi mustia puunrunkoja ja siinä oli jotenkin kammottavaa kauneutta. Matka oli siis suurmenestys :D Jotenkin, vaikka satoikin, onnistuin saamaan uskomattomat rusketusrajat jalkoihin ja tänä aamuna mun naama oli aboriginaali...

Nyt koitan saada jotain kouluhommia tehtyä. Lauantaina lähdetään isolla skandinaavi porukalla Yarra Valleyhin viininmaistajaisiin... Mitähän siitäkin tulee?

Linda: jos teltta suunnitelma epäonnistuu niin luulen et toi on toinen melkeen parempi vaihtoehto :DDD Sain sun kortin... Oot pölhö.

Kunhan pölhöilen

Formulat kuuluu tänne asti. Koko kaupunki täyttyy häröillä paidattomilla ihmisillä, teitä suljetaan, screenejä pystytetään ja mun puistoon (se on tossa vieressä, mä hengaan aina siellä) on pystytetty Ferrarin teltat ja siellä esitellään autoja. Lygon nyt sattuu olemaan italialainen katu joten kaikkien ravintoloiden oviin on liimattu Kimin pärstä :D Ensi vuonna suunnitelmiin kuuluu kyllä mennä ihan paikan päälle.

Kimiiiii

Tää viikko on ollut hysteerinen, niin kuin edellisetkin. Heiluttu vaan paikasta toiseen. Oltiin luistelemassa, syötiin intialaista, pidettiin päivällä pool bbq party, pelattiin viikinkipelejä, katseltiin vesihiihtoa ja osallistuttiin Moomba waterfestiin. Paras oli kyllä eilen kun oli Scandinavian Clubin Welcome Dinner. Mentiin Toorakiin ruotsalaiseen kirkkoon ja syötiin ja juotiin. Jotenkin siinä oli oma komiikkansa kun islantilainen pappi pyöri ympäriinsä ja kannusti meitä laulamaan snapsilauluja. Yleensä pappi itse aloitti ja me seurattiin perässä. Snapseja oli monta. Sitten kierittiin läheiselle klubille, joka tunnettiin meidän keskuudessamme nimellä Electric Laundry, mutta kai sillä oli oikeakin nimi. Otettiin myöhemmin taksi kotiin. Jotenkin rentouttavaa päästä välillä puhumaan omaa kieltäänkin.

Moomba: tivoli ja hassui pelei

Tässä pala iltaa. Tunnistatteko kaikki suomalaiset?

Täällä on kuuma. Oikeasti. 40 astetta ja se ei ole edes hauskaa. Täällä tuulee yhä (niin kuin aina) mutta tuuli on kuumempi kuin ilma ja se oikein painaa kuumuutta ihoa vasten. Harkitsen vakavasti että perun aiemman suunnitelmani jäädä tänne joulu-helmikuuksi koska wtf, mä saan tarpeekseni kuumuudesta vielä maaliskuussakin... Ja keväällä luonollisesti. Täytynee siis keksiä joku uskomaton plan että mitä tekee kesäloman. Ei kai vielä ole kiire. Luulisi että yöllä olisi viileämpi mutta ei. Aina on kuuma. Täytyy myöntää että kyllähän nautin tästä lämmöstä mutta välillä se vaan on liikaa. Lisäksi olen yrittänyt suojautua auringolta etten ruskettuisi mutta mulla on jo aboriginaalit jalat. Siistii.

Tänään me mennään johonkin japanilaiseen musiikkijuhlaan Chinatowniin. IDEK. Sunnuntaina olisi plän piirittäytyä johonkin Federation Squaren screenin läheisyyteen fiilistelemään formuloita. Sunnuntainakin on kuuma. Nyt mä lähden välittamaan Optukselle että mun aussi sim-kortti ei toimi. Voi olla että vaihdan liittymää myöhemmin, Optus on aika ghei. Vappuna muuten on snapsikisa ruotsalaisella kirkolla että kyllähän sitä jotenkin pääsee juhlistamaan Suomen suurinta kansanjuhlaa :P

Eiköhän se ollut tässä.

Ja elämä jatkuu...

Ei hyvää päivää mikä ilma. Yli 30 astetta lämmintä ja pilvetön taivas. Melbournessa kuumuus ei ole kosteaa vaan tunkkaista, vähän kuin Suomessakin. Liimaan naaman kiinni ilmastointiin, luulisi auttavan.

Ensimmäinen kouluviikko sujahti ohitse. Ei mitään kauhean hyödyllistä jäänyt mieleen mutta kai se tästä. Lupasin itselleni että valmistaudun tutoriaaleille ja vähän tänään mutta toisaalta kieltäydyn ajattelemasta tässä kuumuudessa. Viikko oli muutenkin aika kiireinen: okonomiyaki iltama, ruotsalaisia pihapelejä, lounaita, lasersotaa jne. Torstaina menin scandinavian clubin tapaamiseen, tapasin muutaman muun suomalaisen ja sain ilmaista pizzaa. Tällä viikolla oon muutenkin kulkenut ilmaisesta lounaasta toiseen. Torstai iltana katsottiin liuta huonoja elokuvia Sandyn luona ja kokkailtiin yhdessä

Perjantaina lähdettiin ulos vähän klubbailemaan, VII oli paikan nimi. Koomista kyllä, uusi klubi ja kaikkea, sielläkin oli asian night. Jotenkin mä päädyn aina tällaisiin tilanteisiin. Mutta koska suomalaisuuteni on aina hyvä keskustelunavaus sain taas paljon uusia tuttuja :D Mulla on yhä jonkun (varmaan societyn pj, en mä tiedä) AA (Australasian Society) jäsenkortti, jolla pääsin yläkertaan, täytyy kai palauttaa se. Eräs saksalainen tyttö, Sarah, (joka ei puhu saksaa) oli siellä VIPinä niin pääsin hengaamaan loppuillaksi sinne puolelle. Ilta oli tosi siisti, uusia ihmisiä ja yleistä jäätävyyttä. Lupasin mennä katsomaan yliopiston futis matsia ensi viikolla tai jotain. Aika loppuillasta tanssilattialla joku yhtäkkiä huusi "MAIJU" ja hyppäsi halaamaan: Joey. Sitä luulee että asuu miljoonakaupungissa jossa tuntee niin vähän ihmisiä että todennäköisyys että törmää tuttuihin on varsin pieni. Niin sitä luulisi. Oli ihana nähdä Joey pitkästä aikaa näin sattumalta ja jutskailtiin ja kaikkee. Mä en oikeesti tiedä onko tässä mitään järkee. Yksikään mun lause ei oo millään tavalla järkevä mutta niin kai se on kun kyseessä on minä.

Minä ja Sandy loppuillasta... Varsin hehkeinä luonnollisesti.

Eilen kävin katsomassa Nianin kanssa Sweeney Toddin ja syömässä Chinatownissa. Leffateatteri oli aika shiny, penkkien tilalla oli valtavat tyynyt joissa loikoiltiin. Meidän edessä oli pariskunta joka oli varmaan ensi treffeillä tai jotain koska ne oli vaivaantuneita koko leffan ajan, ei tiennyt miten istua ja liikkuivat koko ajan hermostuneena. Suloista. Sanomattakin on kai selvää että ruoka oli hyvää :D

Tänään suuntasin Docklandsille Fashion Festivalin viimeisenä päivänä anastamaan kaikkea ilmaista. Se oli ihan siistiä, joka kuuluisa aussi bändi soitti livenä ja porukkaa oli aika reippaasti. Joycen kaksi homo kämppistä oli meidän kanssa siellä, niillä oli enemmän mielipiteitä monesta asiasta muotiin liittyen kuin minulla. Ja oli kuumas. Oikeasti. Kun mä otin ratikan takaisin, se oli niin täynnä että ovet tuskin meni kiinni ja voi hyvää päivää oli kuuma. Nyt olen lähinnä pessyt pyykkiä ja istuskellut common roomissa muutaman RMIT opiskelijan kanssa, joista yksi oli Duudsonit fani... Mitä se sitten kertoo älykkyysosamäärästä, en sano mitään ääneen (sori Possu).

Paikan päällä.

Huomenna menen ilmaiselle lounaalle yliopistolle, väitän olevani länsi-Euroopasta. Illalla olisi suunnitelmana mennä Moomba Waterfestiin Yarran rannalle, katsomaan ilotulitusta ja kaikkea. Katrina pitäisi nähdä, mennä Charissan ja muiden kanssa luistelemaan (WTF IDK) ja perjantaina on Scandinavian klubin joku iso juhla. Ensi viikonloppuna ajetaan myös formulat, suunnitelmana olisi naamioitua jonnekin Albert parkin pensaikkoon tai jotain. Tai ei. Aika lopettaa kirjoittaminen.

Leikkikää lumessa puolestani.

Kaikenlaista.

Tosiasia on että olen yhä hemmoteltu pikkutyttö joka haluaa jäätelöä kuumana kesäpäivänä, kävellä paljain varpain ruohokentällä ja kierehtää aamulla peittoon kääriytyneena lattialle, kieltäytyen nousemasta ylös. Jotkut asiat eivät muutu.

Enimmäinen kouluviikko :D Kiireistä. Tai ei. Maanantaina raahauduin campukselle puoleksi tunniksi ja sitten pois. Tänään Media, Politics and Society tute oli peruttu joten vietin neljä tuntia tarkoituksettoman hyödyttömästi luentojen välillä. Olen vielä vähän vaiheessa menenkö huomenna yhdeltätoista vai kolmelta Democracy-luennolle. Voi vapautta valita. Ensi viikolla se kiire kai sitten alkaa, en oikein osaa sanoa. Luennoitsijat on tosi jotenkin... innokkaita ja hauskoja ja aussit oppilaina tosi aktiivisia. Se vähän ahdistaa kun kaikilla muilla tuntuu olevan kauheasti asiaa luennoilla paitsi minulla mutta toisaalta välillä tuli vähän sellainen olo että olikos tuota tarpeellista sanoa ääneen. Mähän olen tunnetusti lämminsydäminen. Japania luennoi höpsö nuori japanilainen, joka ei osaa käyttää uusitun oikeustieteenlaitoksen shinyja kojeita. Hän oli kuitenkin vakuuttunut että on oletettavaa että ensi perjantaina me osaamme kaikki hiraganat ja katakanat. Minä en ole vakuuttunut. Se rakennus muuten, josta aikaisemmin sanoin etten tule koskaan menemään sisälle, onkin yksi rakennuksista joissa tulen olemaan eniten. Sen sijaan Old Arts Building... olen siellä kai yhdellä tutoriaalilla. Sitten olenkin ympäri campusta Asia Centeristä Redmond Barryyn jne. Kaikilla rakennuksilla on hassut nimet. Hassuja nämä aussit. Tajusin tänään että University of Melbourne voisi olla myös University of Batman. Miettikää. UniMelb ---> UniBättis. Siinä olisi enemmän ylpeydenaihetta kuin tässä koko "Evolution starts here", "Melbourne Model" ja "New Generation Bachelor Degree" jutuista jota kaikki jauhaa. Joo, joo ollaanpas me nyt sitten yliopiston historiallisessa käännekohdassa tai ei, me ei olla bättiksii.

Muihin tärkeyksiin. Täällä on kuuma. Ruuhka-aikoina tekee aina mieli liimautua kiviseiniin viileyden toivossa. Lisäksi jossain haisee aina wasabi. Liikenne on muutenkin ihan sairasta, mitä teen kansainvälisellä ajokortilla kun ihmiset on ihan hulluja liikenteessä. Liikennevalot ei merkitse kävelijöille yhtään mitään ja suojateitä ei ole. Oikeasti. Autot ei väistä jalankulkijoita paitsi jos on erikseen risteyksessä liikennevalo jossa käsketään niin (WTF se vilkkuu ja niin se sanoo). Ratikat kaasuttelee ympäriinsä. Mä olen, yllätys kyllä, vasta todistanut yhden kolarin. Silti. Surffipojat tunnistaa siitä että niillä on paljon hiuksia, joita ei pyritä hillitsemään, sortsit ja kainalosauvat. Sitten ne kompastelee ympäri campusta. Tai sitten ne kaikkii pelaa krikettiä ja australian style jalkapalloa. Jotain siihen suuntaan.

Tämä kaupunki yllättää yhä ihanuudellaan ja kämäsyydellään, tätä voisi oppia kutsumaan kodiksi :D

Lauantaina oli BEACH DAY, otettiin oikein juna Brightoniin ja jammailtiin siellä rantsulla. Olen aina tiennyt että mun on oltava lähellä vettä, siksi suunnittelenkin muuttoa jonnekin lähemmäs merta tai Yarraa. Eikä ole liian aikaista alkaa etsiä, on oltava uusi kämppä kun palailen talvehtimasta kesäisestä Suomesta heinäkuussa.

Mä olen aikuinen monella tavalla.

Rantsuu.

Jääkaapissa on ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa, se tekee iloiseksi. Tällä viikolla on Melbourne Fashion Festival, menen varmaan huomenna ja sunnuntaina paikanpäälle. HAPPYFACE. Kaikenlaista tapahtuu, täytyy vain jotenkin pyrkiä pysymään perässä.

Ensimmäistä kertaa saapuseni jälkeen otin yhteyttä fandomiin: Leah Dizon - Love Paradox (ensimmäistä kertaa olen vakuuttunut, se koko mustavalkojutska oli aikas siisti, Marita älä naura vaan katso! Koska RyoxLeah4evah), Shige yrittää olla Anan (säästäkää minut jatkossa tällaiselta tiedolta, silmiin sattuu) ja ero tuli viimeinkin. Ei mitään mielenkiintoista lapset.

Lisäilen pian Facebookiin kaikkii sekoi Melbourne kuvii. Ei kai muuta tällä kertaa.

Pysykää pulsuina.

fgjafåjbfkhjg Project Runway FINALE torstaina :D

Kaljun miehen nerous

Komeat pojat istuvat aina Suomen lipun vieressä. Vaikka eivät olisikaan suomalaisia.

Tänään liityin koulussa Scandinavian clubiin, ihme porukkaa, mutta olikos se kenellekään yllätys. Sandy halusi liittyä vain koska rekrytoijana oli todella suloinen poika. Kaikenlaista.

Huomenna on O-weekin viimeinen päivä. Tämä viikko on ollut hyvin, hyvin hämärä sekä positiivisella että negatiivisella tavalla. Tiistai jotenkin katosi jonnekin, en oppinut muuta kuin että ausseihin on yllättävän vaikea saada yhteyttä. Keskiviikkona oli vuorossa paljon ruokaa ja kesän viimeinen night market. Se oli todella näkemisen arvoinen, porukkaa oli paljon ja kaikkea myytiin okonomiyakista kengurun lihaan ja koruista maalauksiin. Charissa maistoi krokotiilia ja minä onnistuin taas laajentamaan ihmisten kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta. Istuttiin koko ilta chocolate cafessa, tilasin dark-orange kaakaon joka tarjoiltiin erikoismuodoillussa hug mugissa. Paikka, johon tulee varmaan helposti palattua.

Siel myytiin kaikkee hämyy

Tänään oli blaah expo, liian pitkä virallinen nimi joten se tunnetaan minun kauttani blaah expona. Siellä oli kaikki kerhot ja joukkueet ympäri koulunpihaa esittelemässä omaa juttuaan. Vähän hämmentävää kun ihmisiä kulki ohi ensin haarniskoihin pukeutuneina, sitten hare krishna kulkue ohittaa ja seuraavaksi huomaatkin kuuntelevasi puhetta marxismista. Huomenna on blaah expon toinen päivä, uudet kerhot, uudet kujeet. Mulla ei kuitenkaan alusta asti ollut aikomustakaan liittyä mihinkään muuhun kuin Scandinavian clubiin mutta menen kuitenkin paikan päällä pyörimään. Huomenna mennään illalla istumaan Lygonille Melissan kanssa, tutustuttiin kun istuttiin vierekkäin lennolla Honkkarista tänne, ja lauantaina suunnitelmana on matkata St Kildaan kun on vielä edes vähän kesää jäljellä. Ensi viikolla alkaa sitten koulu. Ja Melbourne Fashion Festival. Runway showt on varmaan upeita, haluaisin ostaa liput ainakin yhteen. Sunnuntaina on joku ilmainen tapahtuma jokirannassa, menen ainakin sinne.

Koulu vakuuttaa minua yhä massiivisuudellaan. Tällaisina hetkinä olen todella kiitollinen että minulle on siunaantunut hyvä suuntavaisto sillä wtf näitä rakennuksia on satoja ja paikasta toiseen pääsee vain tosi kämysiä reittejä pitkin. Lisäksi tajusin kuinka hauskaa on että minulla on ensin luento campuksen pohjoisimmassa rakennuksessa ja seuraava eteläisimmässä. Välimatka on pitkä ja vuodenajat varmaan ehtii vaihtua aina kun siirryn paikasta toiseen. Kuinka vain.

Haluan myös jakaa kanssanne ilouutisen että tuntien metsästyksen jälkeen olen löytänyt itselleni luentolehtiön. Melbournessa ei ole muodissa että tavaratalot tai kirjakaupat myisivät paperia. Pysähdyin jopa turisti-infoon kysymään ja minut ohjattiin kauppaan jossa myytiin käsintehtyjä papereita. WHUT? Haluttomuuteni maksaa yhdestä paperinpalasta kuukauden vuokran verran sai minut palaamaan tyhjin käsin kohti kotia. Kunnes sitten tietous iski minuun. Posti. Posti myy paperia. Sain paperia. Olen onnellinen. Sinä hetkenä uskoin korkeamman voiman olemassaoloon.

Yläkerran naapuri alkoi kuunnella pelottavaa teknoa, taidan käydä nukkumaan.

Kutsuvat sitä taiteeksi

Niin paljon kaunista ja rumaa. Siinä on Melbourne. Välillä täällä katsoo ympärilleen ja ajattelee että onpas ihmiset saaneet kauneutta aikaan, välillä miten ihmiset ovat sitä tuhonneet. Liian usein myös luoneet jotain käsittämättömän rumaa. Tätä ajattelin kun katselin tänään erään leikkipuiston vessoja. Niissä oli pastellinsävyisiä sivuraitoja ja joka puolelle sojottavia pleksejä. Katolla oli iso pyörivä rengas johon oli kiinnitetty pyöriviä tikkuja joiden päässä oli palloja. Ja se koko höskä pyöri. Syvä huokaisu. Jonkun pitäisi kertoa Melbournelle että on aika lopettaa. Kaikki tämä, joka on modernia ja vaihtoehtoista, on myös useimmiten yliampuvaa ja mautonta. Tänään seisoin Yarran rannalla ottaakseni kuvan edessä avautuvasta kaupungista, vanhasta kappelista ja teatterista. Keskeltä rakennusten sumaa nousee valtava valkoinen kobra. Syvä huokaisu. Ei näin. Yarran ranta on kyllä komea, varsinkin eteläpuoli: täynnä ihmisiä, katutaiteilijoita, taikureita, akrobaatteja, soittajia jne.

Nämä ei ole ne vessat joista puhuin, mutta yliampuvia nämäkin.

Tämä on varmaan yksi lemppareistani, neliskulmainen lehmä puun latvassa :D

Silta Yarran yli. Tämä oli oikeastaan aika cool, muttei niin cool, että haluaisin ottaa hääkuvani siellä D:

Federal Square. Se oli valtava ja friikki.

Näky Yarran yli pohjoispuolelle.

Kävin Victoria Marketilla ostamassa viinirypäleitä ja näin kaksi kamelia. Melbournen museon (joka on kuulemma yksi Australian "ispiroivimmista") yhteydessä on IMAX. Jotenkin sekin huvitti minua. En tylsistytä teitä tänään yksityiskohdilla sen enempää, luulisi tämän tekstin turruttavan teidät jo valmiiksi peräpukamille.

Perjantaina oli todella hauskaa. Oltiin jonkin klubin avajaisissa Phahranissa. Vähän erilaista Suomi-meininkiin verrattuna, tanssilattia oli valtava, siellä oli sellaisia korokkeita missä jengi heilui ja seinillä oli valtavia screenejä ja valkokankaita mistä tuli kaikenlaista. Toisesta kerroksesta oli siisti katsoa lasiseinän läpi alas kun massaa oli jonkin verran. Joey tunsi jonkun järjestäjän joten päästiin VIPinä sisään :D Siellä oli tosiaan asian night, eli koko paikka oli täynnä aasialaisia. Se tarkoitti vain lähinnä sitä että pääsin taas tarkkailemaan aasialaisten poikien hämmentävää tanssityyliä (yksi malesialainen poika kertoi eilen illallla sen tanssityylin nimenkin pesutuvassa mutta enhän sitä enää muista). Jotenkin se on tosi siistiä mutta vaatii vähän totuttelua. Siellä oli koko ajan menossa joku dance battle, ihmiset haastoi toisiaan välillä ja se oli aika mielenkiinoista. Välillä tuli vähän sellainen olo että pojat, pojat, vaikka te osaattekin tanssia niin not impressed, mutta uhotkoon rauhassa. Sen huomasi kyllä heti että Joeyn kaveri oli puoliksi länsimaalainen, se oli keskimäärin kaksi päätä muita pidempi (eikä sillai friikilla Jimmy Mackey tavalla). Meillä oli tosi hauskaa ja todisteena on liuta kuvia, joista yksikään ei ole julkaisukelpoinen. Kuitenkin. Jalat on vieläkin verillä, me ei istuttu alas kertaakaan koko illan aikana.

Joey lupasi viedä minut jossain vaiheessa Melbournen ulkopuolelle jonnekin wildlife puistoon katsomaan koalia. :D

Jag är helt huumas!

Yhä elossa. Kaiketi.

Kiitos rakkaat kommenteista ♥ Te ette usko kuinka paljon ne saa mut hymyilemään :D (Peen, mitä ihmettä, tarvitsen tietoa!) Yrittelen lähetellä sähköpostia ja saada muutenkin jotain aikaiseksi :D

Viikko on kestänyt ikuisuuden ja toisaalta karannut sormieni välistä. Pisimpiä ovat valvotut yön tunnit kun yritän huvittaa itseäni TVn menulla ja nopeimmin hetket kuluvat juuri silloin kuin haluaisi ajan pysähtyvän ihan vain hetkeksikin. Tiistai meni älyttömään jäädytämiseen. Otin tosiaan pienet päikkärit ja lähdin matkaan. Kaupunki on kuin hybridi monesta suurkaupungista: Tokion futuristisuus, New Yorkin kiireisyys ja hämyiset kujat (leffoissa joku aina heitetään kapakasta ulos sellaiseen), Barcelonan nukkekotimainen vanha arkkitehtuuri ja Lontoon perustunnelmaa. Pyörin ympäri campusta hämmentyneenä ja ihailin yliopiston korkeita lasisia rakennuksia ja 1800-luvulta peräisin olevia kartanoita ja suuntasin sitten länteen.

Joku yliopisto rakennus, tuskin koskaan tulen menemään sisälle.

Sisäänkäynti etelästä. Tällä paikalla ei oo yhtään turhat luulot itsestään.

Kun palasin takaisin keskustan tuntumaan, aurinko alkoi jo laskea joten otin ratikan St Kildaan. Se oli kuin olisi saapunut toiseen kaupunkiin. Rakennukset olivat matalia, ihmiset olivat beach-asusteissa, ajoivat avomaasureilla ja autojen perässä oli vesiskootterit. Katselin rannalla auringonlaskua ja upotin jalkani vaaleaan, hienojakoiseen hiekkaan simpukoiden sekaan. Päivällä rannalla olisi varmaan vähän erilainen meininki, nyt vedenraja oli täynnä koiranulkoiluttajia, jotka juoksivat kilpaa ympäriinsä. Wilma olisi viihtynyt D: Rantakatu oli täynnä terassiravintoloita, jäätelöbaareja, pubeja ja kakkukauppoja, kaikkea merenelävistä tex mexiin.

Rantaa

Laituri ja taustalla Docklands, länsi-Melbournea

Katu, joka oli yhtä hämyisä kuin kuvakin (mä en myönnä että mä vaan feilasin kuvan kanssa).

Otin ratikan kotiin sillä kello oli jo paljon. Seuraavana yönä valvoin kolmesta seitsemään aamulla ja heräsin seuraavan kerran vasta kahdelta. Hyvin hoidettu. Ulkona satoi. Kaupungissa sovin hyvin joukkoon, sillä ilmeisesti Melbournessa kukaan ei käytä sateenvarjoa, enintään kantaa sitä suljettuna kädessään :D Tarkoituksena oli mennä pankkiin ja hankkia liittymä mutta liittymäntarjoaja kysyi todella käsittämättömiä kysymyksi mun puhelimen tekniikasta joten masennuin ja jätin asian siihen. Ja sitten pankitkin olivat kiinni. Lisäksi tuntuu mahdottomalta löytää tämän kokoisesta kaupungista tyynyä tai mitään muutakaan tarpeellista. Kiukustuneena astelin kadulta rakennukseen, jonka kyljessä luki suurin kirjaimin Myer. Ja kiukki katosi sitten ovella. Huumailin ympäri paikkoja, liikuin korttelista toiseen lasikäytävien läpi ja kun lopulta pääsin ulos, ensimmäisenä näin vain suuren tekstin: David Jones. Ja sitten tulikin Royal Arcade. Ja sitten Australia on Collins. Sinä iltana möyrin tyytyväisenä paikkaan, jota kodiksi kutsun.

Seuraava yö meni taas valvoessa mutta aamulla oli herättävä aikaisin, koska TITTIDIIIDIDII ensimmäisen koulupäivä, Academic Advice Day. Ensimmäisenä oli vuorossa International Student Briefing ja tuskin kenenkään yllätykseksi olin ainoa blondi koko auditoriumissa. Seassa oli muutama muu eurooppalainen ja USAlainen, mutta kaikki nekin tummia.En ehtinyt edes kunnolla istu alas kun vieressäni istuva indonesialainen tyttö alkoi jutella. Meillä oli heti paljon puhuttavaa koska sekin oli kärsinyt IBn läpi (It's.... bond [Koki style]). Juttelin muutaman muun indonesialaisen ja singaporelaisen kanssa ja yritin keskittyä infoon. Siinä oli sitten vielä muutama muu info ennen kuin purkauduttiin ulos.

Arts Building, täällä tulen viettämään suurimman osan ajastani :D

Jotenkin seuraavaksi löysin itseni lounastamasta Student Union Housessa singaporelaisen, malesialaisen ja hong kongilaisen (wtf, idek) kanssa. Jos kaupunki tuntuu olevan täynnä aasialaisia niin ainakin yliopisto on. Ruokahalli oli aivan mahtava, erilaisia keittiöitä, kaikkea kiinalaisesta italialaiseen ja pirtelöbaarista donitsikojuun. Tungettiin jossain vaiheessa IT-luokkaan enrollaamaan itsemme kouluun ja sitten olikin one on one jonkun neuvojan kanssa. Sillä oli uskomaton visio että meistä kaikist tulee suurta, mulla oli visio, että selviän ekasta lukukaudesta. Päivä meni todella nopeasti, hoidin itselleni pankkitilin ja puhelinnumeron ja hengasin loppupäivän Evelynin kanssa campuksella.

Tänään onkin ollut taas toivottoman turha päivä. Heräilin aamulla ja kierin ratikalla Ikeaan. Matkalla ehdin muutamaan otteeseen luulla että olin saapunut hämärän rajamaille mutta pääsin kuitenkin perille. Ihmisillä on tapana kysellä minulta jatkuvasti suuntaa ja osoitetta jne, luulisi että mun eksynyt katse puhuisi puolestaan (en kyllä ole vielä eksynyt mutta kuitenkin). Nyt illan olen taistellut netin kanssa (joka toimii!) ja kasannut tavaroita jossain järjestyksessä paikoilleen. Tein muutaman kurssivalinnan uusiksi, saa nähdä mitä tästäkin tulee. Joey tulee tunnin kuluttua hakemaan minut, lähdetään jonnekin Asian Clubiin (taas yksi paikka johon kuulun) vähän juhlimaan ensimmäistä viikonloppua Melbournessa :D Kirjoittelen taas myöhemmin, kuvailen vähän paremmin tätä kämppää ja otan kuvia, kun saan tavaroita rahdattua sivuun.

Pysykää pulsuina ♥

Please explain

Voi hyvaa paivaa. Ma en tieda mista aloittaa...

Ensinnakin ma piippasin jokaisessa turvatarkastuksessa. Eli kaikissa kolmessa. Toiseksi Heathrow WTF terminaalin vaihto kesti pienen ikuisuuden. Kolmanneksi suomalainen poika matkalla samaan yliopistoon vaihtoon. Neljanneksi Snaz. Snaz palveli minua Heathrown lentokentalla. Sen nimilapussa luki vain Snaz, kun kaikilla muilla oli koko nimet. Snaz oli iloisen palvelun ammattilainen ja mutisi jotain itsekseen koko ajan ja naytti muutenkin olevansa in his HAPPY PLACE. Viidenneksi se, kun yhtakkia katselin Lontoosta lahettya etta mennaanpas me pahasti Singaporesta ohi ja tajusinkin etta saavuin Hong Kongiin. Sellaista. Honkkarista Melbourneen istuin Irlantilaisen tyton ja HK-tyton valissa. Kaikki oli hieman vasyneita mutta ei kukaan malttanut nukkua. Eli siis saavuin Melbourneen nukkumatta yhtaan koko 30 tunnin matkalla :D Jesh.

Juttu senkun paranee. Kaikki menikin jotenkin liian hyvin. Matkalaukut tuli paikalle ja loysin mun noutajan joka muistutti hairitsevasti Simon Cowellia. Sitten tulee hauska juttu. Saavun kampalleni. Ja teen Dandit: lukitsen itseni ulos :D Sita oli sitten reppu ja toinen matkalaukku sisalla ja mina ja toinen matkalaukku ulkona. Ja kuinkas sitten kavikaan? (etsin juuri kysymysmerkkia tasta nappaimistosta varmaan viisi minuuttia) Minulla ei ollut mitaan puhelinnumeroa eika mitaan (rahaa, karttaa) ja jos poistuisin viidennesta kerroksesta en enaa paasisi takaisin. No sittenpas valahti. Muistin etta UniLodgen (mus asuntolaverkoston nimi) paamaja (wtf en ma tieda) on jossain aika lahella, Swanston Streetilla tai jotain joten lahdin sitten kavelemaan sinne. Kello oli 2 yolla. Ja loysin sen 15 minuutissa :D Sitten hairikoin siella hetken kunnes mulle kerrottiin etta mitaan ei voida tehda ennen klo 9 aamulla. Eli jain hengaamaan sinne ja katsoin MTVta ja loin paatani seinaan ja nauroin omalla jaatavyydelleni 7 tuntia ennen kuin paasin takaisin kamppaani, jossa olin siis ehtinyt viettaa aikaisemmin noin 10 sekunttia. Kello tulee pian yksi enka ole nukkunut sitten Suomesta lahdettyani. Nyt pitaisi menna ostamaan kaikkea tarkeyksia kuten tyyny ja vessapaperia. Blaah. Minulla ei tosiaan ole internettia viela huoneessa mutta mitapas se auttaisi koska yksikaan mun adapteri ei toimi joten en saa mitaan kiinni seinaan. Foonasin hiukseni siis ilmastoinnin alla... Kamppa on muuten tosi sopo, pieni kyllakin, mutta silti. Siella ei ole viela internettia etta en siis ole kauheasti varmaan viela talla viikolla online mutta yritan katsoa sahkopostin paivittain... Nyt ajattelin vahan pyoria Lygon Streetilla ja ostoksilla ja mietin etta miten jaksan etta tulenkos valilla nukkumaan mutta haluaisin lahtea kun ilta vahan viilenee niin St Kildaan Beachille heilumaan. Pitaisi saada tili avattua ja uusi puhelinnumero jne mutta mikas tassa heiluessa.

Ja ihan vaan jossei tasta selvinnyt: tama kaupunki on mun uus rakkaus :D

okthxbye

Huomenna tähän aikaan olen jossain Lontoon ja Singaporen välissä. Toivottavasti. Tähän liittyy suuresti oletus siitä, että ehdin molempiin lentoihini ennen Singaporen lentoa ja en eksyisi Heathrown lentokentälle... Lentoratani on siis Turku-Helsinki-Lontoo-Singapore-Melbourne. Joku yliopisto häiskä noukkii minut Melbournen lentokentältä kyytiin ja vie minut Swanston Streetille, josta minun pitäisi löytää UniLodgen toimisto. Etsin osoitteen kartalta ja siinä näkyi vain keskussairaala. Että niin. Sieltä toimistolta minun pitäisi sitten yön hämärässä jotenkin kontata yli 60 kilon kantamuksien kera reilu puolisen kilometriä (?) itse asunnolle. Nastaa.

Nyt tärkeisiin asioihin. SHINY. Se on mun nyt ja se on jo korruptoitunut. :D

Eilen hengailtiin Maritan luona ja juotiin chu-hit, jotka kannoin melkein vuosi sitten Japanista. Tänään olen lähinnä ommellut nappeja, keräillyt johtoja ja syönyt muikkuja. Illalla mennään ravintolaan syömään viidestään (minä, vanhukset, Miquel ja Tiina) ja loppuillan olen varannut turhaan jököttämiseen. Siinähän minä olen tunnetusti hyvä.

Ihmiset kysyvät pelottaako. Pelottaa. Ai mikä? Se, ettei pelota. Tätä on vähän vaikea selittää mutta minua ei oikeastaan jännitä yhtään, en edes osaa oikeastaan ajatella lähtöä. En ole lainkaan valmistautunut lähtöön. Minua pelottaa se, että koska en jännitä yhtään, en ole millään lailla käsittänyt sitä että olen lähdössä. Varmasti mukava shokki sitten kun huomaa olevansa siellä. Ja huomaa ettei olekaan tulossa ihan heti kotiin :D Fancy that.

Voi Wilma. Sitä kun on elänyt 7 vuotta pölhössä seurassa niin on niin vaikea päästää irti.

Baibaibeibet ♥

Vielä muutama päivä...

Hämmästyttävää kyllä kirjoitan jo toista kertaa. Tälläkään kertaa ei ole oikeastaan mitään hehkeää kerrottavaa mutta kuitenkin.

Perjantaina minulle pidettiin yllätysläksiäiset. Yllätys jäi vähäiseksi, kun ihmiset olivat viikon mittaan ilmoitelleet minulle etteivät pääse paikalle tai kysyneet juhlien alkamisaikaa. Ajatus oli kuitenkin tärkein. Pojat olivat ajatelleet homman loppuun asti ja ostaneet minulle jalkahoitojutskakoneen. Kai se menee käsimatkatavaroissa. Oli paljon ruokaa ja juomaa ja hölmöjä ihmisiä eli kaiken kaikkiaan onnistunut ilta. Kiitos pompo-tachi~ Lisäisin kuvan jos minulla olisi sellainen. Voin kai editoida sen tänne myöhemmin. Tai en. Tuskin edes osaisin.

Jännitys on iskenyt oikeastaan vasta tänään, näin vapaapäivänä, kun istuin matkalaukussani Melbournen matkaopas kädessä miettien kuinka monet juhlakengät voin kantaa mukanani. Wilmakin noukkii tavaroita matkalaukusta samaa tahtia kuin minä ehdin niitä asettaa sinne. Jännitys ehkä kerääntyy nyt koska enää on hyvin vähän asioita tekemättä (ehkäpä hyvä tilanne ottaen huomioon että lähtöön on 4 päivää). Ehtii hysterisoida enemmän lähtöä kuin kaikkia satoja asioita jotka pitäisi olla tehtynä. Ha. En ole koskaan ollut hyvä stressaamaan. Enää tarvitsee vain vaihtaa rahaa ja raahautua kasvohoitoon, jotka molemmat tapahtuvat huomenna. Loppuviikko onkin sitten pyhitetty yleiseen chillailuun, pakkaamiselle ja mah homiesseil. Ja lupaan että joskus lopetan tällä tavalla kirjoittamisen. En vain ihan vielä. Sari tulee kaiketi Japanista loppuviikosta, olisi ihana ehtiä nähdä sillä missaan Marikon ja Sayurin helmikuussa D: Siinä olisi paikka hopeanuoli-juomapelille josta Sanna puhui. Enää kaksi päivää töitä, sekin tuntuu jotenkin oudolta. Helpottavalta mutta ikävältä. Niin paljon kuin joskus viiden aikaan aamulla vihasikin hulluja aasialaisia matkalla Muumimaailmaan ja myöhään iltapäivällä saksalaisia kääriytymässä vessapaperiin, niin minä lopulta pidin työstäni. Omalla aivokuolleella tavallani.

Ei oikeasti mitään kerrottavaa. Ostin korkeavyötäröisen hameen. Se on shiny. Ja teidän kaikkien tarvitsi tietää tämä.

whatevs

Whatevs on maailman epäcoolein tapa sanoa whatever. Siinä olikin sitten kaikki tältä päivältä: turinointi alkakoon.

Kahden viikon kuluttua olen Australian lämmössä. Ja takaisin syksyssä. On epäinhimmillistä kärsiä vuoden sisällä kahdesti syksyn kurjuudesta mutta onneksi suunnitelmiini kuuluu jo välttää Melbournen lyhyt talvi ja palata Suomeen kun täällä on kesä. Valmistelut ovat vielä puolitiessä. KELAlle pitäisi ehkä ilmaista aikeistani jne. mutta minulla on viisumi, keuhkokuvat ja kämppä eli eiköhän kaikki tästä. Olin tosiaan muutama päivä sitten huolissani sillä kotia ei meinannut millään löytyä mutta sain eilen vastauksen pitkän odotuksen jälkeen ja nyt minulla on suloinen, uusittu yksiö luvassa aivan Melbournen ytimessä (liekö se sitten hyvä juttu, en piittaa). Lygon ja Swanston Streetin välissä löytyy ilmeisesti joku rauhallinen välikkö mihin minä sitten muutan, siitä on alle kilometri campukselle ja samoin Flinders Streetille, Yarra-joen varrelle. Äitini on vain huolissaan onko huoneessa verhoja, minä olen enemmänkin huolissani järkyttävän korkeasta vuokrasta. Olemme molemmat nirsoja joidenkin asioiden suhteen. Minulla on vain 5 kk vuokrasopimus että muutan varmaan sitten jonnekin sillan alle ja säästän rahaa. Yliopisto ei tosiaan vieläkään tiedä mitä haluan opiskella pääaineena mutta ilmeisesti he eivät haluakaan tietää ennen kuin vasta 21. päivä. Tosiasiahan on että järjestelen kaikkea tässä rauhassa ymmärtämättä että olen oikeasti lähdössä minnekään. Olen kasannut kesävaatteita vanhaan huoneeseeni mutta nekin ovat nyt vain Wilman pehmusteena. Ensin pitäisi jotenkin tiedostaa että oikeasti on lähdössä ja ehkä sitten muutaman kuukauden kuluttua sitä sitten osaa ymmärtää ettei olekaan ihan heti palaamassa...

En tiedä tuleeko tästä blogin pitämisestä mitään sillä olen saamaton ja koodausskilssini ovat keskimääräisen gnuantiloopin tasolla mutta yritän parhaani . Lupaan myös että tämä sisältää minimaalisen määrän "LOLUNDRESSEDYAMAPIHOMG"-juttuja mutta ken tietää. Kommentoikaa beibet vaan jos joskus kirjoitan jotain edes lievästi tunteita herättävää. Nähdään taas. Oletettavasti.