Aamuisin

Ei sitä vaan tule tekstiä. Tekisi mieli sanoa ettei mitään ole tapahtunut, ettei minulla ole asiaa ja että mikään ei ole muuttunut. Valehtelisin.

Sydneyn reissu oli ihan mahtava, hengailtiin Bondi Beachillä ja otettiin kuvia Beachwatch tositv-sarjan tornien kanssa, syötiin puoli-ilmaista ruokaa, lähdettiin pienelle reissulle Blue Mountainsille patikoimaan, otettiin liikaa kuvia oopperatalosta, hengattiin baareissa sulkemisaikojen jälkeen, otettiin lautta Manlyyn, lähetettiin kortteja keksittyihin osoitteisiin (saiko kukaan omaansa?) ja kosketeltiin kauniita vaatteita. :D Kummallisin hetki oli kun tajusi että palaa tänne. Tähän koirankoppiin. Tähän kaupunkiin. Koska mitä ilmeisimmin jatkossa tulen aina palaaman tänne. Häiritsevän hämmentävä tunne. Siitäkin on jo viikkoja.

Oopperatalo. Juuri siitä ainoasta hyvästä kulmasta.

Blue Mountains oli uskomattoman vaikuttava, sääli etten sellaista tunnetta saanut suljettua kuvaan.

Yliopiston viimeiset luennot oli puolitoista viikkoa sitten. Sen jälkeen aika on mennyt yleisessä jäädyttämisessä ja ihmettelyssä kuinka vähän tunteja yhteen päivään mahtuukaan. En ole jotenkaan pysynyt paikallani ja toisaalta päässyt liikkeelle. Yleisesti siis jumittanut. Kahden päivän kuluttua on ensimmäinen tentti ja kolmen päivän kuluttua pitäisi palauttaa median tutkimuksen reseach essee, vähemmästäkin muuttuu rauhattomaksi. Tänään raahauduin kirjastoon ennen viittä ja ihmettelin miksi niin paljon massaa oli liikkeellä aulassa ja samalla tuli kuulutus että kirjasto sulkee viiden minuutin kuluttua. Miksi? Kuningattaren syntymäpäivä. No huh-huh. Miksei kukaan järjestänyt bileitä? Ei sikäli että jäi eilisetkin väliin kun tuuperruin auringon laskettua sänkyyn. Oli rankat läksiäiset lauantaina, niitä käytiinkin sitten läpi sunnuntaina nelisen tunnin brunssilla. Oli samaan aikaan Lygonilla italialaiset festarit, istuttiin t-paitasillaan auringossa ja syötiin jäätelöä. Hirvittävä tämä talvi täällä! Kävin katsomassa Sinkkuelämää leffankin tuossa, käytiin sitä ennen sinkkuelämöimässä ilmaisella kuohuviinillä (tai kolmella). Sellaista.

Läksiäisistä puheen ollen. Iskipä tässä hetki sitten että nämä ihmiset tosiaan lähtee täältä. Kun tulen takaisin talvilomailemasta suuri osa niistä joiden kanssa olen viettänyt tämän puolen vuoden on jo hylännyt tämän maan D: SADFACE Käyköhän niin jatkossakin? Että ihmiset mun elämässä tulee vaihtumaan kuin vuodenajat? Toisaalta. Aina pystyy. Eipäs aleta nyt hidastelemaan, en sen takia muuttanut tänne asti. Voi elämä.

Tuntuu että vaikka kuinka kauan asuisin täällä niin jotkut jutut ei vaan tunnu menevän perille. Luulen yhä että perjantai-iltana voin vaan ampaista Lygonin toiseen päähän eikä italialaiset eläkeläiset hidasta mun matkaa. Luulen yhä että voin laittaa ruokaa ilman että ikkunat ja peilit koko kämpässä höyrystyvät. Luulen yhä että minun on mahdotonta ylittää nettiyhteyden download-rajoitusta. Luulen yhä että opossumit on pahan lähettiläitä. Luulen yhä että kun ottaa saman junan niin se pysähtyy aina samoilla pysäkeillä, ei toki ampaise suorinta tietä Melbournen hämyiseen itäsiipeen D: (tosi on)

Mun kamera ei siis enää siirrä kuvia mun koneelle, oon hieman sadface mut voin tehdä sen muuallakin. En ole vieläkään päässyt lataamaan kuvia minnekään. Saan tänne muutaman kuvan aina tunnissa :D Yey!

Nyt takaisin lukemaan. Mä olen seuraavat kolme päivää hengetön, katsotaan sitten uudelleen. Kolmen viikon kuluttua olen jo Kaarinan metsissä. Sitä odotellessa.