I'll catch you Peter Parker!

Tanskalaisista supersankareista Micheal Scofieldiin. Vitsit mitä juttua.

Päivät vierii aika rennoissa merkeissä. Oltiin Helin kanssa 5 tunnin lounaalla torstaina, perjantaina olin saamaton. Lauantai aamulla lähdettiin joukolla Yarra Valleyhin. Bussikuski on olen niin masentava että koko bussi nauroi aina kun se avasi suunsa. "It's going to be a chaos" jne. Pysähdyttiin ensimmäisenä retkimajalle teelle ja vegemitelle. Vegemite. Australian lahja maailmalle. Aivan yhtä paljon kuin mämmi on Suomen lahja maailmalle! Hirvittävää mössöä jos minulta kysytään. Syötettiin siemeniä linnuille, kauniille ja kivoille värikkäille ja valtaville, ilkeille valkoisille. Hiton papukaijat. Mä sain useaan otteeseen repiä kolmikiloisia lintuja hiuksistani. Ja sehän on tunnetusti aina hauskaa. Sitten alkoi kunnon turistilu kun matkattiin 20 minuuttia höyryjunalla metikön läpi. Istuttiin sillai ikkunalla jalat ulkona ja tuuli hiuksissain :D Bussikuski näytti luonnollisesti mallia lyhyissä partioshortseissa. Hmmm.

Heli näyttää tyytyväiseltä, mä olen vain onnellinen ettei ne ole mun hiuksissa.

Sitten päästinkin itse matkan ideaan, viininmaisteluun. Ensimmäisessä paikassa syötiin lounas (homg raakaa karhun lihaa jk jk) ja siirryttiin nautiskelemaan viinejä. Tuli vähän kiire, ei ehditty rauhassa maistella kuin n. 4 eri. Seuraavassa paikassa meitä sitten ihan koulutettiin arvioimaan viinejä ja siinä kohtaa alkoikin jo viljellä varsin värikkäitä adjektiiveja. Viinikoulun jälkeen siirryttiin vielä Nordic Teamin (meidän uskomaton jengi islantilaisia, tanskalaisia ja mä ja Heli) maistelemaan vielä lisää viinejä. Ja taas noustiin bussiin ja matkattiin seuraavalla viinitilalle. Ja maisteltiin viinejä. Lopuksi juotiin vielä lasilliset skumppaa ja taas matkaan :D

Minä, Marimekko ja ensimmäinen viinitila.

Kun päästiin kotiin Therese oli vakuuttunut että meidän täytyy mennä Eureka Toweriin, Aussien korkeimpaan rakennukseen ja maailman toiseksi korkeimpaan residential buildingiin. Ja niinhän me mentiin. Saatiin ilmainen edge experience :P Siinä mentiin sellaiseen lasihuoneeseen (lasi oli huuruinen) joka siirtyi rakennuksesta ulos ja sitten yhtäkkiä lasi epähuuruistui (idek) ja ihan kuin leijuisi ilmassa :D Kun katsoi alas näki suoraan maahan! Ja e helt huumas.

Näkymä länteen Eurekasta

Ehdin olla ehkä noin tunnin kotona eilen kun lähdettiin istumaan Pugsiin, lähipubiin. Ilta oli rauhallinen, itse kierin kotiin jo puolenyön aikaan. Tänään olen kumma kyllä opiskellut. Jos jaksaa muutaman viikon painaa koulussa niin sitten helpottaa taas. Aina pystyy.

Siis aina pystyy.

Grampians ja muuta

Pitkästä aikaa! Olen yhä elossa ja kokonainen.

Viikot vieri auringon paisteessa, nyt aurinko tais kyllästyä kun formulatkin on ohi ja käänsi selkänsä eteläiselle pallonpuoliskolle :P Sataa. Maanantaina oli aika freeshi ukkosmyrsky, luulin aluksi että kadulla oli joku valtava kolari tai jotain. Pääsiäinen saatiin kuitenkin nauttia vielä lämmöstä. Viikolla ennen loman alkamista olin illallistamassa Medley Hallissa, yhdessä yliopiston collegessa. Kyllä se meininki n vähän erilaista kun 60 ihmistä jakaa kaikki tilat ja on yhdessä jatkuvasti. Hieno kokemus oli, hieman helpottunut ettei itse kuitenkaan päätynyt sinne :D Siis tilat oli tosi upea, vanha kivinen kartano ja kaikkea ja ihmiset oli upeita mutta vähemmästäkin saa päänsärkyä :P Pääsiäinen oli muutenkin fyysisesti aika rankka mutta siitäkin selvittiin. Oltiin juhlimassa sunnuntainakin kuten kuulemma tapaan kuuluu.

Lauantaina oli International Pillow Fight Day eli Fed Squarelle kokoontui illalla mieletön joukko sotimaan tyynyillä. Tyynyt hajosi ja höyheniä ja muuta kevyttä leijaili ilmassa tunteja sodan loputtua. Oli kyllä siisti näky, jotkut oli varustautunt kypärillä ja kaikkea. Hassuinta oli ettei tää ollut mikään vuosittainen juttu vaan ekaa kertaa täällä, joku sai vaan kuningasidean levittää sanaa Facebookissa... Missäs muuallakaan :D

Eilen minä ja Therese suunnattiin Grampiansille seitsemältä aamulla. Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ulos kaupungista (Brighton Beach ei ollut kuin vähän ulkopuolella) ja naama kiinni ikkunassa koko matkan. Näkymät oli aika loistavat: pitkää heinikkoa, eukalyptus puita, kuivaa hietikkoa, tiivistä lehtimetsää, lampaita ja laama. Mä en ole varma oliko se laama. Se oli kaukana ja se näytti laamalta. Muussa tapauksessa se oli vaan lammasmutaation (suuri ja pitkäkaulainen). IDEK. Meidän bussikuski oli hysteerinen mies joka osasi tanskalaisia kirosanoja ja aina kun se innostui se alkoi huuta "yahoo" ja painoi tööttiä (mm kun ajettiin kylän läpi josta aussi footie on alkuperäisesti kotoisin). Loppumatkasta koko bussi liittyi aina sen huutoihin. Sitten joku huusi että kenguruita ja bussillinen porukkaa liimautui ikkunoihin. KENGURUITA! Kuitenkin. Ensimmäisenä vaellettiin vesiputouksille. Sinä sekunttina kun päästiin ulos alkoi sataa. Eikä sillai hieman tiputtaa vaan sillai että rappuset muodosti oman vesiputouksen. Skandinaavispiritsillä päästiin kuitenkin Theresen kanssa alas ja kuvailtiin märkinä upeaa putousta. Myöhemmin kiivettiin katsomaan vähän näköaloja Balconeille ja sitten alas kylään vähän tutkimaan paikkoja.

Team Scandinavia.

Kyllä sitä ihminen on pieni suuressa maailmassa... Tuuli muuten kohtuudella, olisi voinut vaikka lähteä lentoon!

Siellä oli joku kulttuuritalo ja minä ja Therese passattiin ja lähdettiin kävelemään heinikkoon. Kenguruita! Villejä kenguruita! Niitä oli massoittain ja päästiin aika lähellekin. Jotkut niistä oli valtavia, koko pituudeltaan jotain 130 cm. Ne näytti vähän siltä että kun sellainen potkaisee niin voi melkein sattua. Kengut oli kyllä aika ystävällisiä, villejä kun olivat, liikkuivat tasaisesti kauemmas. Yhdessä vaiheessa oltiin Theresen kanssa niiden ympäröimänä ja kun ne tarkkailee, ne nouseee koko pituuteen ja tuijottaa herkeämättä. Melkein vähän pelotti hetken D: Otin paljon kuvia.

Kengujengi... ei tässä ollu kuin yksi porukka, sama määrä jengiä oli ympärillä :P

Kengumama ja kengubaby :DDD

Sitten takaisin kohti kotia! Pysähdyttiin matkallakin muutamaan kämyiseen kylään jotka vaikutti niin sulkeutuneilta että huhhuh. Me varmaan tehtiin jotain muutakin... En vaan oikeen muista. Sateen jälkeen eukalyptus tuoksui joka puolella. Kaksi vuotta sitten Grampians oli palanut aika pahasti, vihreän matalan kasvuston seasta nousi mustia puunrunkoja ja siinä oli jotenkin kammottavaa kauneutta. Matka oli siis suurmenestys :D Jotenkin, vaikka satoikin, onnistuin saamaan uskomattomat rusketusrajat jalkoihin ja tänä aamuna mun naama oli aboriginaali...

Nyt koitan saada jotain kouluhommia tehtyä. Lauantaina lähdetään isolla skandinaavi porukalla Yarra Valleyhin viininmaistajaisiin... Mitähän siitäkin tulee?

Linda: jos teltta suunnitelma epäonnistuu niin luulen et toi on toinen melkeen parempi vaihtoehto :DDD Sain sun kortin... Oot pölhö.

Kunhan pölhöilen

Formulat kuuluu tänne asti. Koko kaupunki täyttyy häröillä paidattomilla ihmisillä, teitä suljetaan, screenejä pystytetään ja mun puistoon (se on tossa vieressä, mä hengaan aina siellä) on pystytetty Ferrarin teltat ja siellä esitellään autoja. Lygon nyt sattuu olemaan italialainen katu joten kaikkien ravintoloiden oviin on liimattu Kimin pärstä :D Ensi vuonna suunnitelmiin kuuluu kyllä mennä ihan paikan päälle.

Kimiiiii

Tää viikko on ollut hysteerinen, niin kuin edellisetkin. Heiluttu vaan paikasta toiseen. Oltiin luistelemassa, syötiin intialaista, pidettiin päivällä pool bbq party, pelattiin viikinkipelejä, katseltiin vesihiihtoa ja osallistuttiin Moomba waterfestiin. Paras oli kyllä eilen kun oli Scandinavian Clubin Welcome Dinner. Mentiin Toorakiin ruotsalaiseen kirkkoon ja syötiin ja juotiin. Jotenkin siinä oli oma komiikkansa kun islantilainen pappi pyöri ympäriinsä ja kannusti meitä laulamaan snapsilauluja. Yleensä pappi itse aloitti ja me seurattiin perässä. Snapseja oli monta. Sitten kierittiin läheiselle klubille, joka tunnettiin meidän keskuudessamme nimellä Electric Laundry, mutta kai sillä oli oikeakin nimi. Otettiin myöhemmin taksi kotiin. Jotenkin rentouttavaa päästä välillä puhumaan omaa kieltäänkin.

Moomba: tivoli ja hassui pelei

Tässä pala iltaa. Tunnistatteko kaikki suomalaiset?

Täällä on kuuma. Oikeasti. 40 astetta ja se ei ole edes hauskaa. Täällä tuulee yhä (niin kuin aina) mutta tuuli on kuumempi kuin ilma ja se oikein painaa kuumuutta ihoa vasten. Harkitsen vakavasti että perun aiemman suunnitelmani jäädä tänne joulu-helmikuuksi koska wtf, mä saan tarpeekseni kuumuudesta vielä maaliskuussakin... Ja keväällä luonollisesti. Täytynee siis keksiä joku uskomaton plan että mitä tekee kesäloman. Ei kai vielä ole kiire. Luulisi että yöllä olisi viileämpi mutta ei. Aina on kuuma. Täytyy myöntää että kyllähän nautin tästä lämmöstä mutta välillä se vaan on liikaa. Lisäksi olen yrittänyt suojautua auringolta etten ruskettuisi mutta mulla on jo aboriginaalit jalat. Siistii.

Tänään me mennään johonkin japanilaiseen musiikkijuhlaan Chinatowniin. IDEK. Sunnuntaina olisi plän piirittäytyä johonkin Federation Squaren screenin läheisyyteen fiilistelemään formuloita. Sunnuntainakin on kuuma. Nyt mä lähden välittamaan Optukselle että mun aussi sim-kortti ei toimi. Voi olla että vaihdan liittymää myöhemmin, Optus on aika ghei. Vappuna muuten on snapsikisa ruotsalaisella kirkolla että kyllähän sitä jotenkin pääsee juhlistamaan Suomen suurinta kansanjuhlaa :P

Eiköhän se ollut tässä.

Ja elämä jatkuu...

Ei hyvää päivää mikä ilma. Yli 30 astetta lämmintä ja pilvetön taivas. Melbournessa kuumuus ei ole kosteaa vaan tunkkaista, vähän kuin Suomessakin. Liimaan naaman kiinni ilmastointiin, luulisi auttavan.

Ensimmäinen kouluviikko sujahti ohitse. Ei mitään kauhean hyödyllistä jäänyt mieleen mutta kai se tästä. Lupasin itselleni että valmistaudun tutoriaaleille ja vähän tänään mutta toisaalta kieltäydyn ajattelemasta tässä kuumuudessa. Viikko oli muutenkin aika kiireinen: okonomiyaki iltama, ruotsalaisia pihapelejä, lounaita, lasersotaa jne. Torstaina menin scandinavian clubin tapaamiseen, tapasin muutaman muun suomalaisen ja sain ilmaista pizzaa. Tällä viikolla oon muutenkin kulkenut ilmaisesta lounaasta toiseen. Torstai iltana katsottiin liuta huonoja elokuvia Sandyn luona ja kokkailtiin yhdessä

Perjantaina lähdettiin ulos vähän klubbailemaan, VII oli paikan nimi. Koomista kyllä, uusi klubi ja kaikkea, sielläkin oli asian night. Jotenkin mä päädyn aina tällaisiin tilanteisiin. Mutta koska suomalaisuuteni on aina hyvä keskustelunavaus sain taas paljon uusia tuttuja :D Mulla on yhä jonkun (varmaan societyn pj, en mä tiedä) AA (Australasian Society) jäsenkortti, jolla pääsin yläkertaan, täytyy kai palauttaa se. Eräs saksalainen tyttö, Sarah, (joka ei puhu saksaa) oli siellä VIPinä niin pääsin hengaamaan loppuillaksi sinne puolelle. Ilta oli tosi siisti, uusia ihmisiä ja yleistä jäätävyyttä. Lupasin mennä katsomaan yliopiston futis matsia ensi viikolla tai jotain. Aika loppuillasta tanssilattialla joku yhtäkkiä huusi "MAIJU" ja hyppäsi halaamaan: Joey. Sitä luulee että asuu miljoonakaupungissa jossa tuntee niin vähän ihmisiä että todennäköisyys että törmää tuttuihin on varsin pieni. Niin sitä luulisi. Oli ihana nähdä Joey pitkästä aikaa näin sattumalta ja jutskailtiin ja kaikkee. Mä en oikeesti tiedä onko tässä mitään järkee. Yksikään mun lause ei oo millään tavalla järkevä mutta niin kai se on kun kyseessä on minä.

Minä ja Sandy loppuillasta... Varsin hehkeinä luonnollisesti.

Eilen kävin katsomassa Nianin kanssa Sweeney Toddin ja syömässä Chinatownissa. Leffateatteri oli aika shiny, penkkien tilalla oli valtavat tyynyt joissa loikoiltiin. Meidän edessä oli pariskunta joka oli varmaan ensi treffeillä tai jotain koska ne oli vaivaantuneita koko leffan ajan, ei tiennyt miten istua ja liikkuivat koko ajan hermostuneena. Suloista. Sanomattakin on kai selvää että ruoka oli hyvää :D

Tänään suuntasin Docklandsille Fashion Festivalin viimeisenä päivänä anastamaan kaikkea ilmaista. Se oli ihan siistiä, joka kuuluisa aussi bändi soitti livenä ja porukkaa oli aika reippaasti. Joycen kaksi homo kämppistä oli meidän kanssa siellä, niillä oli enemmän mielipiteitä monesta asiasta muotiin liittyen kuin minulla. Ja oli kuumas. Oikeasti. Kun mä otin ratikan takaisin, se oli niin täynnä että ovet tuskin meni kiinni ja voi hyvää päivää oli kuuma. Nyt olen lähinnä pessyt pyykkiä ja istuskellut common roomissa muutaman RMIT opiskelijan kanssa, joista yksi oli Duudsonit fani... Mitä se sitten kertoo älykkyysosamäärästä, en sano mitään ääneen (sori Possu).

Paikan päällä.

Huomenna menen ilmaiselle lounaalle yliopistolle, väitän olevani länsi-Euroopasta. Illalla olisi suunnitelmana mennä Moomba Waterfestiin Yarran rannalle, katsomaan ilotulitusta ja kaikkea. Katrina pitäisi nähdä, mennä Charissan ja muiden kanssa luistelemaan (WTF IDK) ja perjantaina on Scandinavian klubin joku iso juhla. Ensi viikonloppuna ajetaan myös formulat, suunnitelmana olisi naamioitua jonnekin Albert parkin pensaikkoon tai jotain. Tai ei. Aika lopettaa kirjoittaminen.

Leikkikää lumessa puolestani.

Kaikenlaista.

Tosiasia on että olen yhä hemmoteltu pikkutyttö joka haluaa jäätelöä kuumana kesäpäivänä, kävellä paljain varpain ruohokentällä ja kierehtää aamulla peittoon kääriytyneena lattialle, kieltäytyen nousemasta ylös. Jotkut asiat eivät muutu.

Enimmäinen kouluviikko :D Kiireistä. Tai ei. Maanantaina raahauduin campukselle puoleksi tunniksi ja sitten pois. Tänään Media, Politics and Society tute oli peruttu joten vietin neljä tuntia tarkoituksettoman hyödyttömästi luentojen välillä. Olen vielä vähän vaiheessa menenkö huomenna yhdeltätoista vai kolmelta Democracy-luennolle. Voi vapautta valita. Ensi viikolla se kiire kai sitten alkaa, en oikein osaa sanoa. Luennoitsijat on tosi jotenkin... innokkaita ja hauskoja ja aussit oppilaina tosi aktiivisia. Se vähän ahdistaa kun kaikilla muilla tuntuu olevan kauheasti asiaa luennoilla paitsi minulla mutta toisaalta välillä tuli vähän sellainen olo että olikos tuota tarpeellista sanoa ääneen. Mähän olen tunnetusti lämminsydäminen. Japania luennoi höpsö nuori japanilainen, joka ei osaa käyttää uusitun oikeustieteenlaitoksen shinyja kojeita. Hän oli kuitenkin vakuuttunut että on oletettavaa että ensi perjantaina me osaamme kaikki hiraganat ja katakanat. Minä en ole vakuuttunut. Se rakennus muuten, josta aikaisemmin sanoin etten tule koskaan menemään sisälle, onkin yksi rakennuksista joissa tulen olemaan eniten. Sen sijaan Old Arts Building... olen siellä kai yhdellä tutoriaalilla. Sitten olenkin ympäri campusta Asia Centeristä Redmond Barryyn jne. Kaikilla rakennuksilla on hassut nimet. Hassuja nämä aussit. Tajusin tänään että University of Melbourne voisi olla myös University of Batman. Miettikää. UniMelb ---> UniBättis. Siinä olisi enemmän ylpeydenaihetta kuin tässä koko "Evolution starts here", "Melbourne Model" ja "New Generation Bachelor Degree" jutuista jota kaikki jauhaa. Joo, joo ollaanpas me nyt sitten yliopiston historiallisessa käännekohdassa tai ei, me ei olla bättiksii.

Muihin tärkeyksiin. Täällä on kuuma. Ruuhka-aikoina tekee aina mieli liimautua kiviseiniin viileyden toivossa. Lisäksi jossain haisee aina wasabi. Liikenne on muutenkin ihan sairasta, mitä teen kansainvälisellä ajokortilla kun ihmiset on ihan hulluja liikenteessä. Liikennevalot ei merkitse kävelijöille yhtään mitään ja suojateitä ei ole. Oikeasti. Autot ei väistä jalankulkijoita paitsi jos on erikseen risteyksessä liikennevalo jossa käsketään niin (WTF se vilkkuu ja niin se sanoo). Ratikat kaasuttelee ympäriinsä. Mä olen, yllätys kyllä, vasta todistanut yhden kolarin. Silti. Surffipojat tunnistaa siitä että niillä on paljon hiuksia, joita ei pyritä hillitsemään, sortsit ja kainalosauvat. Sitten ne kompastelee ympäri campusta. Tai sitten ne kaikkii pelaa krikettiä ja australian style jalkapalloa. Jotain siihen suuntaan.

Tämä kaupunki yllättää yhä ihanuudellaan ja kämäsyydellään, tätä voisi oppia kutsumaan kodiksi :D

Lauantaina oli BEACH DAY, otettiin oikein juna Brightoniin ja jammailtiin siellä rantsulla. Olen aina tiennyt että mun on oltava lähellä vettä, siksi suunnittelenkin muuttoa jonnekin lähemmäs merta tai Yarraa. Eikä ole liian aikaista alkaa etsiä, on oltava uusi kämppä kun palailen talvehtimasta kesäisestä Suomesta heinäkuussa.

Mä olen aikuinen monella tavalla.

Rantsuu.

Jääkaapissa on ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa, se tekee iloiseksi. Tällä viikolla on Melbourne Fashion Festival, menen varmaan huomenna ja sunnuntaina paikanpäälle. HAPPYFACE. Kaikenlaista tapahtuu, täytyy vain jotenkin pyrkiä pysymään perässä.

Ensimmäistä kertaa saapuseni jälkeen otin yhteyttä fandomiin: Leah Dizon - Love Paradox (ensimmäistä kertaa olen vakuuttunut, se koko mustavalkojutska oli aikas siisti, Marita älä naura vaan katso! Koska RyoxLeah4evah), Shige yrittää olla Anan (säästäkää minut jatkossa tällaiselta tiedolta, silmiin sattuu) ja ero tuli viimeinkin. Ei mitään mielenkiintoista lapset.

Lisäilen pian Facebookiin kaikkii sekoi Melbourne kuvii. Ei kai muuta tällä kertaa.

Pysykää pulsuina.

fgjafåjbfkhjg Project Runway FINALE torstaina :D