Kaljun miehen nerous

Komeat pojat istuvat aina Suomen lipun vieressä. Vaikka eivät olisikaan suomalaisia.

Tänään liityin koulussa Scandinavian clubiin, ihme porukkaa, mutta olikos se kenellekään yllätys. Sandy halusi liittyä vain koska rekrytoijana oli todella suloinen poika. Kaikenlaista.

Huomenna on O-weekin viimeinen päivä. Tämä viikko on ollut hyvin, hyvin hämärä sekä positiivisella että negatiivisella tavalla. Tiistai jotenkin katosi jonnekin, en oppinut muuta kuin että ausseihin on yllättävän vaikea saada yhteyttä. Keskiviikkona oli vuorossa paljon ruokaa ja kesän viimeinen night market. Se oli todella näkemisen arvoinen, porukkaa oli paljon ja kaikkea myytiin okonomiyakista kengurun lihaan ja koruista maalauksiin. Charissa maistoi krokotiilia ja minä onnistuin taas laajentamaan ihmisten kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta. Istuttiin koko ilta chocolate cafessa, tilasin dark-orange kaakaon joka tarjoiltiin erikoismuodoillussa hug mugissa. Paikka, johon tulee varmaan helposti palattua.

Siel myytiin kaikkee hämyy

Tänään oli blaah expo, liian pitkä virallinen nimi joten se tunnetaan minun kauttani blaah expona. Siellä oli kaikki kerhot ja joukkueet ympäri koulunpihaa esittelemässä omaa juttuaan. Vähän hämmentävää kun ihmisiä kulki ohi ensin haarniskoihin pukeutuneina, sitten hare krishna kulkue ohittaa ja seuraavaksi huomaatkin kuuntelevasi puhetta marxismista. Huomenna on blaah expon toinen päivä, uudet kerhot, uudet kujeet. Mulla ei kuitenkaan alusta asti ollut aikomustakaan liittyä mihinkään muuhun kuin Scandinavian clubiin mutta menen kuitenkin paikan päällä pyörimään. Huomenna mennään illalla istumaan Lygonille Melissan kanssa, tutustuttiin kun istuttiin vierekkäin lennolla Honkkarista tänne, ja lauantaina suunnitelmana on matkata St Kildaan kun on vielä edes vähän kesää jäljellä. Ensi viikolla alkaa sitten koulu. Ja Melbourne Fashion Festival. Runway showt on varmaan upeita, haluaisin ostaa liput ainakin yhteen. Sunnuntaina on joku ilmainen tapahtuma jokirannassa, menen ainakin sinne.

Koulu vakuuttaa minua yhä massiivisuudellaan. Tällaisina hetkinä olen todella kiitollinen että minulle on siunaantunut hyvä suuntavaisto sillä wtf näitä rakennuksia on satoja ja paikasta toiseen pääsee vain tosi kämysiä reittejä pitkin. Lisäksi tajusin kuinka hauskaa on että minulla on ensin luento campuksen pohjoisimmassa rakennuksessa ja seuraava eteläisimmässä. Välimatka on pitkä ja vuodenajat varmaan ehtii vaihtua aina kun siirryn paikasta toiseen. Kuinka vain.

Haluan myös jakaa kanssanne ilouutisen että tuntien metsästyksen jälkeen olen löytänyt itselleni luentolehtiön. Melbournessa ei ole muodissa että tavaratalot tai kirjakaupat myisivät paperia. Pysähdyin jopa turisti-infoon kysymään ja minut ohjattiin kauppaan jossa myytiin käsintehtyjä papereita. WHUT? Haluttomuuteni maksaa yhdestä paperinpalasta kuukauden vuokran verran sai minut palaamaan tyhjin käsin kohti kotia. Kunnes sitten tietous iski minuun. Posti. Posti myy paperia. Sain paperia. Olen onnellinen. Sinä hetkenä uskoin korkeamman voiman olemassaoloon.

Yläkerran naapuri alkoi kuunnella pelottavaa teknoa, taidan käydä nukkumaan.

Kutsuvat sitä taiteeksi

Niin paljon kaunista ja rumaa. Siinä on Melbourne. Välillä täällä katsoo ympärilleen ja ajattelee että onpas ihmiset saaneet kauneutta aikaan, välillä miten ihmiset ovat sitä tuhonneet. Liian usein myös luoneet jotain käsittämättömän rumaa. Tätä ajattelin kun katselin tänään erään leikkipuiston vessoja. Niissä oli pastellinsävyisiä sivuraitoja ja joka puolelle sojottavia pleksejä. Katolla oli iso pyörivä rengas johon oli kiinnitetty pyöriviä tikkuja joiden päässä oli palloja. Ja se koko höskä pyöri. Syvä huokaisu. Jonkun pitäisi kertoa Melbournelle että on aika lopettaa. Kaikki tämä, joka on modernia ja vaihtoehtoista, on myös useimmiten yliampuvaa ja mautonta. Tänään seisoin Yarran rannalla ottaakseni kuvan edessä avautuvasta kaupungista, vanhasta kappelista ja teatterista. Keskeltä rakennusten sumaa nousee valtava valkoinen kobra. Syvä huokaisu. Ei näin. Yarran ranta on kyllä komea, varsinkin eteläpuoli: täynnä ihmisiä, katutaiteilijoita, taikureita, akrobaatteja, soittajia jne.

Nämä ei ole ne vessat joista puhuin, mutta yliampuvia nämäkin.

Tämä on varmaan yksi lemppareistani, neliskulmainen lehmä puun latvassa :D

Silta Yarran yli. Tämä oli oikeastaan aika cool, muttei niin cool, että haluaisin ottaa hääkuvani siellä D:

Federal Square. Se oli valtava ja friikki.

Näky Yarran yli pohjoispuolelle.

Kävin Victoria Marketilla ostamassa viinirypäleitä ja näin kaksi kamelia. Melbournen museon (joka on kuulemma yksi Australian "ispiroivimmista") yhteydessä on IMAX. Jotenkin sekin huvitti minua. En tylsistytä teitä tänään yksityiskohdilla sen enempää, luulisi tämän tekstin turruttavan teidät jo valmiiksi peräpukamille.

Perjantaina oli todella hauskaa. Oltiin jonkin klubin avajaisissa Phahranissa. Vähän erilaista Suomi-meininkiin verrattuna, tanssilattia oli valtava, siellä oli sellaisia korokkeita missä jengi heilui ja seinillä oli valtavia screenejä ja valkokankaita mistä tuli kaikenlaista. Toisesta kerroksesta oli siisti katsoa lasiseinän läpi alas kun massaa oli jonkin verran. Joey tunsi jonkun järjestäjän joten päästiin VIPinä sisään :D Siellä oli tosiaan asian night, eli koko paikka oli täynnä aasialaisia. Se tarkoitti vain lähinnä sitä että pääsin taas tarkkailemaan aasialaisten poikien hämmentävää tanssityyliä (yksi malesialainen poika kertoi eilen illallla sen tanssityylin nimenkin pesutuvassa mutta enhän sitä enää muista). Jotenkin se on tosi siistiä mutta vaatii vähän totuttelua. Siellä oli koko ajan menossa joku dance battle, ihmiset haastoi toisiaan välillä ja se oli aika mielenkiinoista. Välillä tuli vähän sellainen olo että pojat, pojat, vaikka te osaattekin tanssia niin not impressed, mutta uhotkoon rauhassa. Sen huomasi kyllä heti että Joeyn kaveri oli puoliksi länsimaalainen, se oli keskimäärin kaksi päätä muita pidempi (eikä sillai friikilla Jimmy Mackey tavalla). Meillä oli tosi hauskaa ja todisteena on liuta kuvia, joista yksikään ei ole julkaisukelpoinen. Kuitenkin. Jalat on vieläkin verillä, me ei istuttu alas kertaakaan koko illan aikana.

Joey lupasi viedä minut jossain vaiheessa Melbournen ulkopuolelle jonnekin wildlife puistoon katsomaan koalia. :D

Jag är helt huumas!

Yhä elossa. Kaiketi.

Kiitos rakkaat kommenteista ♥ Te ette usko kuinka paljon ne saa mut hymyilemään :D (Peen, mitä ihmettä, tarvitsen tietoa!) Yrittelen lähetellä sähköpostia ja saada muutenkin jotain aikaiseksi :D

Viikko on kestänyt ikuisuuden ja toisaalta karannut sormieni välistä. Pisimpiä ovat valvotut yön tunnit kun yritän huvittaa itseäni TVn menulla ja nopeimmin hetket kuluvat juuri silloin kuin haluaisi ajan pysähtyvän ihan vain hetkeksikin. Tiistai meni älyttömään jäädytämiseen. Otin tosiaan pienet päikkärit ja lähdin matkaan. Kaupunki on kuin hybridi monesta suurkaupungista: Tokion futuristisuus, New Yorkin kiireisyys ja hämyiset kujat (leffoissa joku aina heitetään kapakasta ulos sellaiseen), Barcelonan nukkekotimainen vanha arkkitehtuuri ja Lontoon perustunnelmaa. Pyörin ympäri campusta hämmentyneenä ja ihailin yliopiston korkeita lasisia rakennuksia ja 1800-luvulta peräisin olevia kartanoita ja suuntasin sitten länteen.

Joku yliopisto rakennus, tuskin koskaan tulen menemään sisälle.

Sisäänkäynti etelästä. Tällä paikalla ei oo yhtään turhat luulot itsestään.

Kun palasin takaisin keskustan tuntumaan, aurinko alkoi jo laskea joten otin ratikan St Kildaan. Se oli kuin olisi saapunut toiseen kaupunkiin. Rakennukset olivat matalia, ihmiset olivat beach-asusteissa, ajoivat avomaasureilla ja autojen perässä oli vesiskootterit. Katselin rannalla auringonlaskua ja upotin jalkani vaaleaan, hienojakoiseen hiekkaan simpukoiden sekaan. Päivällä rannalla olisi varmaan vähän erilainen meininki, nyt vedenraja oli täynnä koiranulkoiluttajia, jotka juoksivat kilpaa ympäriinsä. Wilma olisi viihtynyt D: Rantakatu oli täynnä terassiravintoloita, jäätelöbaareja, pubeja ja kakkukauppoja, kaikkea merenelävistä tex mexiin.

Rantaa

Laituri ja taustalla Docklands, länsi-Melbournea

Katu, joka oli yhtä hämyisä kuin kuvakin (mä en myönnä että mä vaan feilasin kuvan kanssa).

Otin ratikan kotiin sillä kello oli jo paljon. Seuraavana yönä valvoin kolmesta seitsemään aamulla ja heräsin seuraavan kerran vasta kahdelta. Hyvin hoidettu. Ulkona satoi. Kaupungissa sovin hyvin joukkoon, sillä ilmeisesti Melbournessa kukaan ei käytä sateenvarjoa, enintään kantaa sitä suljettuna kädessään :D Tarkoituksena oli mennä pankkiin ja hankkia liittymä mutta liittymäntarjoaja kysyi todella käsittämättömiä kysymyksi mun puhelimen tekniikasta joten masennuin ja jätin asian siihen. Ja sitten pankitkin olivat kiinni. Lisäksi tuntuu mahdottomalta löytää tämän kokoisesta kaupungista tyynyä tai mitään muutakaan tarpeellista. Kiukustuneena astelin kadulta rakennukseen, jonka kyljessä luki suurin kirjaimin Myer. Ja kiukki katosi sitten ovella. Huumailin ympäri paikkoja, liikuin korttelista toiseen lasikäytävien läpi ja kun lopulta pääsin ulos, ensimmäisenä näin vain suuren tekstin: David Jones. Ja sitten tulikin Royal Arcade. Ja sitten Australia on Collins. Sinä iltana möyrin tyytyväisenä paikkaan, jota kodiksi kutsun.

Seuraava yö meni taas valvoessa mutta aamulla oli herättävä aikaisin, koska TITTIDIIIDIDII ensimmäisen koulupäivä, Academic Advice Day. Ensimmäisenä oli vuorossa International Student Briefing ja tuskin kenenkään yllätykseksi olin ainoa blondi koko auditoriumissa. Seassa oli muutama muu eurooppalainen ja USAlainen, mutta kaikki nekin tummia.En ehtinyt edes kunnolla istu alas kun vieressäni istuva indonesialainen tyttö alkoi jutella. Meillä oli heti paljon puhuttavaa koska sekin oli kärsinyt IBn läpi (It's.... bond [Koki style]). Juttelin muutaman muun indonesialaisen ja singaporelaisen kanssa ja yritin keskittyä infoon. Siinä oli sitten vielä muutama muu info ennen kuin purkauduttiin ulos.

Arts Building, täällä tulen viettämään suurimman osan ajastani :D

Jotenkin seuraavaksi löysin itseni lounastamasta Student Union Housessa singaporelaisen, malesialaisen ja hong kongilaisen (wtf, idek) kanssa. Jos kaupunki tuntuu olevan täynnä aasialaisia niin ainakin yliopisto on. Ruokahalli oli aivan mahtava, erilaisia keittiöitä, kaikkea kiinalaisesta italialaiseen ja pirtelöbaarista donitsikojuun. Tungettiin jossain vaiheessa IT-luokkaan enrollaamaan itsemme kouluun ja sitten olikin one on one jonkun neuvojan kanssa. Sillä oli uskomaton visio että meistä kaikist tulee suurta, mulla oli visio, että selviän ekasta lukukaudesta. Päivä meni todella nopeasti, hoidin itselleni pankkitilin ja puhelinnumeron ja hengasin loppupäivän Evelynin kanssa campuksella.

Tänään onkin ollut taas toivottoman turha päivä. Heräilin aamulla ja kierin ratikalla Ikeaan. Matkalla ehdin muutamaan otteeseen luulla että olin saapunut hämärän rajamaille mutta pääsin kuitenkin perille. Ihmisillä on tapana kysellä minulta jatkuvasti suuntaa ja osoitetta jne, luulisi että mun eksynyt katse puhuisi puolestaan (en kyllä ole vielä eksynyt mutta kuitenkin). Nyt illan olen taistellut netin kanssa (joka toimii!) ja kasannut tavaroita jossain järjestyksessä paikoilleen. Tein muutaman kurssivalinnan uusiksi, saa nähdä mitä tästäkin tulee. Joey tulee tunnin kuluttua hakemaan minut, lähdetään jonnekin Asian Clubiin (taas yksi paikka johon kuulun) vähän juhlimaan ensimmäistä viikonloppua Melbournessa :D Kirjoittelen taas myöhemmin, kuvailen vähän paremmin tätä kämppää ja otan kuvia, kun saan tavaroita rahdattua sivuun.

Pysykää pulsuina ♥

Please explain

Voi hyvaa paivaa. Ma en tieda mista aloittaa...

Ensinnakin ma piippasin jokaisessa turvatarkastuksessa. Eli kaikissa kolmessa. Toiseksi Heathrow WTF terminaalin vaihto kesti pienen ikuisuuden. Kolmanneksi suomalainen poika matkalla samaan yliopistoon vaihtoon. Neljanneksi Snaz. Snaz palveli minua Heathrown lentokentalla. Sen nimilapussa luki vain Snaz, kun kaikilla muilla oli koko nimet. Snaz oli iloisen palvelun ammattilainen ja mutisi jotain itsekseen koko ajan ja naytti muutenkin olevansa in his HAPPY PLACE. Viidenneksi se, kun yhtakkia katselin Lontoosta lahettya etta mennaanpas me pahasti Singaporesta ohi ja tajusinkin etta saavuin Hong Kongiin. Sellaista. Honkkarista Melbourneen istuin Irlantilaisen tyton ja HK-tyton valissa. Kaikki oli hieman vasyneita mutta ei kukaan malttanut nukkua. Eli siis saavuin Melbourneen nukkumatta yhtaan koko 30 tunnin matkalla :D Jesh.

Juttu senkun paranee. Kaikki menikin jotenkin liian hyvin. Matkalaukut tuli paikalle ja loysin mun noutajan joka muistutti hairitsevasti Simon Cowellia. Sitten tulee hauska juttu. Saavun kampalleni. Ja teen Dandit: lukitsen itseni ulos :D Sita oli sitten reppu ja toinen matkalaukku sisalla ja mina ja toinen matkalaukku ulkona. Ja kuinkas sitten kavikaan? (etsin juuri kysymysmerkkia tasta nappaimistosta varmaan viisi minuuttia) Minulla ei ollut mitaan puhelinnumeroa eika mitaan (rahaa, karttaa) ja jos poistuisin viidennesta kerroksesta en enaa paasisi takaisin. No sittenpas valahti. Muistin etta UniLodgen (mus asuntolaverkoston nimi) paamaja (wtf en ma tieda) on jossain aika lahella, Swanston Streetilla tai jotain joten lahdin sitten kavelemaan sinne. Kello oli 2 yolla. Ja loysin sen 15 minuutissa :D Sitten hairikoin siella hetken kunnes mulle kerrottiin etta mitaan ei voida tehda ennen klo 9 aamulla. Eli jain hengaamaan sinne ja katsoin MTVta ja loin paatani seinaan ja nauroin omalla jaatavyydelleni 7 tuntia ennen kuin paasin takaisin kamppaani, jossa olin siis ehtinyt viettaa aikaisemmin noin 10 sekunttia. Kello tulee pian yksi enka ole nukkunut sitten Suomesta lahdettyani. Nyt pitaisi menna ostamaan kaikkea tarkeyksia kuten tyyny ja vessapaperia. Blaah. Minulla ei tosiaan ole internettia viela huoneessa mutta mitapas se auttaisi koska yksikaan mun adapteri ei toimi joten en saa mitaan kiinni seinaan. Foonasin hiukseni siis ilmastoinnin alla... Kamppa on muuten tosi sopo, pieni kyllakin, mutta silti. Siella ei ole viela internettia etta en siis ole kauheasti varmaan viela talla viikolla online mutta yritan katsoa sahkopostin paivittain... Nyt ajattelin vahan pyoria Lygon Streetilla ja ostoksilla ja mietin etta miten jaksan etta tulenkos valilla nukkumaan mutta haluaisin lahtea kun ilta vahan viilenee niin St Kildaan Beachille heilumaan. Pitaisi saada tili avattua ja uusi puhelinnumero jne mutta mikas tassa heiluessa.

Ja ihan vaan jossei tasta selvinnyt: tama kaupunki on mun uus rakkaus :D

okthxbye

Huomenna tähän aikaan olen jossain Lontoon ja Singaporen välissä. Toivottavasti. Tähän liittyy suuresti oletus siitä, että ehdin molempiin lentoihini ennen Singaporen lentoa ja en eksyisi Heathrown lentokentälle... Lentoratani on siis Turku-Helsinki-Lontoo-Singapore-Melbourne. Joku yliopisto häiskä noukkii minut Melbournen lentokentältä kyytiin ja vie minut Swanston Streetille, josta minun pitäisi löytää UniLodgen toimisto. Etsin osoitteen kartalta ja siinä näkyi vain keskussairaala. Että niin. Sieltä toimistolta minun pitäisi sitten yön hämärässä jotenkin kontata yli 60 kilon kantamuksien kera reilu puolisen kilometriä (?) itse asunnolle. Nastaa.

Nyt tärkeisiin asioihin. SHINY. Se on mun nyt ja se on jo korruptoitunut. :D

Eilen hengailtiin Maritan luona ja juotiin chu-hit, jotka kannoin melkein vuosi sitten Japanista. Tänään olen lähinnä ommellut nappeja, keräillyt johtoja ja syönyt muikkuja. Illalla mennään ravintolaan syömään viidestään (minä, vanhukset, Miquel ja Tiina) ja loppuillan olen varannut turhaan jököttämiseen. Siinähän minä olen tunnetusti hyvä.

Ihmiset kysyvät pelottaako. Pelottaa. Ai mikä? Se, ettei pelota. Tätä on vähän vaikea selittää mutta minua ei oikeastaan jännitä yhtään, en edes osaa oikeastaan ajatella lähtöä. En ole lainkaan valmistautunut lähtöön. Minua pelottaa se, että koska en jännitä yhtään, en ole millään lailla käsittänyt sitä että olen lähdössä. Varmasti mukava shokki sitten kun huomaa olevansa siellä. Ja huomaa ettei olekaan tulossa ihan heti kotiin :D Fancy that.

Voi Wilma. Sitä kun on elänyt 7 vuotta pölhössä seurassa niin on niin vaikea päästää irti.

Baibaibeibet ♥

Vielä muutama päivä...

Hämmästyttävää kyllä kirjoitan jo toista kertaa. Tälläkään kertaa ei ole oikeastaan mitään hehkeää kerrottavaa mutta kuitenkin.

Perjantaina minulle pidettiin yllätysläksiäiset. Yllätys jäi vähäiseksi, kun ihmiset olivat viikon mittaan ilmoitelleet minulle etteivät pääse paikalle tai kysyneet juhlien alkamisaikaa. Ajatus oli kuitenkin tärkein. Pojat olivat ajatelleet homman loppuun asti ja ostaneet minulle jalkahoitojutskakoneen. Kai se menee käsimatkatavaroissa. Oli paljon ruokaa ja juomaa ja hölmöjä ihmisiä eli kaiken kaikkiaan onnistunut ilta. Kiitos pompo-tachi~ Lisäisin kuvan jos minulla olisi sellainen. Voin kai editoida sen tänne myöhemmin. Tai en. Tuskin edes osaisin.

Jännitys on iskenyt oikeastaan vasta tänään, näin vapaapäivänä, kun istuin matkalaukussani Melbournen matkaopas kädessä miettien kuinka monet juhlakengät voin kantaa mukanani. Wilmakin noukkii tavaroita matkalaukusta samaa tahtia kuin minä ehdin niitä asettaa sinne. Jännitys ehkä kerääntyy nyt koska enää on hyvin vähän asioita tekemättä (ehkäpä hyvä tilanne ottaen huomioon että lähtöön on 4 päivää). Ehtii hysterisoida enemmän lähtöä kuin kaikkia satoja asioita jotka pitäisi olla tehtynä. Ha. En ole koskaan ollut hyvä stressaamaan. Enää tarvitsee vain vaihtaa rahaa ja raahautua kasvohoitoon, jotka molemmat tapahtuvat huomenna. Loppuviikko onkin sitten pyhitetty yleiseen chillailuun, pakkaamiselle ja mah homiesseil. Ja lupaan että joskus lopetan tällä tavalla kirjoittamisen. En vain ihan vielä. Sari tulee kaiketi Japanista loppuviikosta, olisi ihana ehtiä nähdä sillä missaan Marikon ja Sayurin helmikuussa D: Siinä olisi paikka hopeanuoli-juomapelille josta Sanna puhui. Enää kaksi päivää töitä, sekin tuntuu jotenkin oudolta. Helpottavalta mutta ikävältä. Niin paljon kuin joskus viiden aikaan aamulla vihasikin hulluja aasialaisia matkalla Muumimaailmaan ja myöhään iltapäivällä saksalaisia kääriytymässä vessapaperiin, niin minä lopulta pidin työstäni. Omalla aivokuolleella tavallani.

Ei oikeasti mitään kerrottavaa. Ostin korkeavyötäröisen hameen. Se on shiny. Ja teidän kaikkien tarvitsi tietää tämä.

whatevs

Whatevs on maailman epäcoolein tapa sanoa whatever. Siinä olikin sitten kaikki tältä päivältä: turinointi alkakoon.

Kahden viikon kuluttua olen Australian lämmössä. Ja takaisin syksyssä. On epäinhimmillistä kärsiä vuoden sisällä kahdesti syksyn kurjuudesta mutta onneksi suunnitelmiini kuuluu jo välttää Melbournen lyhyt talvi ja palata Suomeen kun täällä on kesä. Valmistelut ovat vielä puolitiessä. KELAlle pitäisi ehkä ilmaista aikeistani jne. mutta minulla on viisumi, keuhkokuvat ja kämppä eli eiköhän kaikki tästä. Olin tosiaan muutama päivä sitten huolissani sillä kotia ei meinannut millään löytyä mutta sain eilen vastauksen pitkän odotuksen jälkeen ja nyt minulla on suloinen, uusittu yksiö luvassa aivan Melbournen ytimessä (liekö se sitten hyvä juttu, en piittaa). Lygon ja Swanston Streetin välissä löytyy ilmeisesti joku rauhallinen välikkö mihin minä sitten muutan, siitä on alle kilometri campukselle ja samoin Flinders Streetille, Yarra-joen varrelle. Äitini on vain huolissaan onko huoneessa verhoja, minä olen enemmänkin huolissani järkyttävän korkeasta vuokrasta. Olemme molemmat nirsoja joidenkin asioiden suhteen. Minulla on vain 5 kk vuokrasopimus että muutan varmaan sitten jonnekin sillan alle ja säästän rahaa. Yliopisto ei tosiaan vieläkään tiedä mitä haluan opiskella pääaineena mutta ilmeisesti he eivät haluakaan tietää ennen kuin vasta 21. päivä. Tosiasiahan on että järjestelen kaikkea tässä rauhassa ymmärtämättä että olen oikeasti lähdössä minnekään. Olen kasannut kesävaatteita vanhaan huoneeseeni mutta nekin ovat nyt vain Wilman pehmusteena. Ensin pitäisi jotenkin tiedostaa että oikeasti on lähdössä ja ehkä sitten muutaman kuukauden kuluttua sitä sitten osaa ymmärtää ettei olekaan ihan heti palaamassa...

En tiedä tuleeko tästä blogin pitämisestä mitään sillä olen saamaton ja koodausskilssini ovat keskimääräisen gnuantiloopin tasolla mutta yritän parhaani . Lupaan myös että tämä sisältää minimaalisen määrän "LOLUNDRESSEDYAMAPIHOMG"-juttuja mutta ken tietää. Kommentoikaa beibet vaan jos joskus kirjoitan jotain edes lievästi tunteita herättävää. Nähdään taas. Oletettavasti.