skip to main |
skip to sidebar
On outoa lähteä ja jättää jotain taakseen. Oudointa on kuitenkin palata ja huomata sen kääntäneen selkänsä sinulle.
Kahden tunnin kuluttua kierin alakertaan matkalaukun kanssa ja toivon parasta että mun uskomaton skybus noukkii mut ajallaan lentokentälle. Siellä sitten odottaakin lentokone valmiina heittämään mut Honkkariin :D Ensin 9 tuntia pulsuilua sitten muutama tunti yleistä lentokenttäjäätyilyä ja sitten 13 tuntia Lontooseen. Mikäs sen hauskempaa! Heathrow on tunnetusti mun lempilentokenttä joten siellä saa sitten varmaa juoksennella hullun lailla ympäriinsä ja ottaa busseja paikasta toiseen. Ja sitten onkin enää 3 tuntia puuduttavaa tyhjään tuijottamista ja sitten kotona! Tai Helsingissä. Mutta siinä kohtaa voin vaan tuupertua autoon ja antaa Wilman istua mun päälle. Siinä kohtaa ei enää oikeen piittaa. Tää kaikki siis tapahtuu vaan jos kaikki menee suunnitelmien mukaan! Toivotaan niin. Joku kömmähdys on pakko tapahtua, muutenhan kyseessä ei voisi missään nimessä olla minä!
Mä pääsen maanantaina kampaajalle!
Tuntuu niin oudolta kun kämppä on ihan tyhjillään, sängyllä vaan matkalaukku ja käsimatkatavarat on hajallaan pöydällä. Ja tähän kämppään en enää palaakaan. Tanya kävi hakemassa mun kaikki kamat sen luokse, ei tarvitse niistä huolehtia... Kai tämä tästä :P
Ei oikeasti mitään kirjoitettavaa. Kaikki lähtee tai viimeistään kun tuun takasin niin kaikki on lähtenyt täältä. Jää tänne sentään Team Iceland ja tietty kaikki mun kurssikaverit mut mä aloin jo tottua näihin ihmisiin ja meidän uskomattomiin skandinaavimiitteihin jotka koostuu käsittämättömästä määrästä alkoholia ja ruotsalaisten pilkkaamisesta. Noh, ensi semesterilla on uudet pulsut ja uudet kujeet. Sitä odotellessa!
Kuitenkin. Suomessa on suunnilleen yhtä lämmin juuri nyt kun täällä, ja täällä on talvi. Ihmisillä on toppatakit päällä. Mutta toisaalta täällä on tällä hetkellä tosi ilkeä tuuli, vie ihmisiä ja tavaroita mennessään. Nyt kyllä väsyttää... Ehkä sitten lentokoneessa nukuttaa... Ja kaksi päivää lentokonemuonaa, alkaa jo vähän itkettää etukäteen D:
Pian kompastelen Turun katusilla ja kävelen tutun turvallisesti lasiovia päin :D Siihen asti: pysykää pulsuina.
バイバイ
Ensimmäiset puoli vuotta täällä on opettanut mulle ainakin yhden asian: olen väliinputoaja.
Eilen satoi. Olin todella järkyttynyt. Seisoin hetken ulko-ovi auki oviaukoissa liikkumatta varsin hämmentyneenä. Oli lopulta pakko hakea sateenvarjo. Täällä sateet on kuitenkin aika lamei/laimei (no toi näyttää hyvältä), niiden pituus voidaan minuutilleen arvioida ja sade on tosi kevyttä muutenkin. Tehän luette (vai lukeeko enää kukaan? moni varmaan luovutti siinä kohtaa kun mainitsin sateenvarjon?) tätä blogia just sen takia että saatte viikottaisen säätiedotuksen ja ilmastoanalyysin täältä eikö? Viikottaisen? Vitsailet kai.
Tänään oli viimeinen hirvittävä koe, enää yksi hassun hauska jäljellä. Kokeet ovat kauhian virallisia täällä, suhtaudun niihin etäisen huvittuneesti (se että suhtaudun niihin etäisesti ei voi olla hyvä asia ensinnäkään eihän?). Jotenkin sitä ilmeisesti porskutetaan eka semester läpi. Siivoilin tänään vähän tätä mun koirankoppia kaikista papereista ja ilmeisesti mikään ei ole muuttunut IB ajoista, mulla on yhä pakkomielle hamstrata kaikki paperit talteen ja pinoihin. Tää oli vielä eilen täynnä pinoja, nyt oon vaan kolannut ne kaikki yhteen paikkaan. Ihanaa tällainen "kevätsiivous". Kuin alottaisi alusta :D
Alusta aloittamisesta tuli mieleen että tasan viikon kuluttua mun pitää raahata itseni ja kolata kamppeeni ulos tästä kämpästä... Kuinkas sitten kävikään? Ei ole vielä uutta kotia mutta ei paniikkia kansa! Homma hoituu! :D
Juhannus. Ilmeisesti se on sitten nyt. Täällä on niin vaikea pysyä perässä kun eihän täällä kukaan mistään hyvästä mitään tiedä :P Mä en voi uskoa et missaan Taivassalo-juhannuksen! Tämä olisi ollut mun viides juhannus siellä! Eikö? En osaa laskea, ei mul oo texasia edes täällä mukana (kuka muuten myöntää pitävänsä hallussansa mun texasia?). Siis alkujaan ajattelin että voinhan sitä juhlia täälläkin, onhan täällä kasa suomalaisia ympäriinsä. Noh. Meidän suomineidot on tällä hetkellä mailien päässä jossain Sydneyn ja Cairnsin välillä (Byron Bay? Brisbane? ...?) ja Nelli ja mä ollaan ainoita yliopiston orjia tällä hetkellä yhä kylmässä ja synkässä Melbsis. Ja Nelli saa FedExiltä paketin lauantaina, juorutaan että jonkinlainen mies olisi Suomesta jonkin aikaa sitten lähetetty tänne :P Se jäi kuulemma karanteeniin Hong Kongiin viikko sitten mutta on lähetetty eteenpäin kohti Melbsiä. Ja tyhmistä jutuista tosielämään --> Juhannus. Ei siis mitään. Surullista ja ennen kaikkea totta! Lopulta päätettiin Nianin kanssa että tehdään hotpot illallinen ja viiniä runsaasti ja meillä on bileet. Beat that bitches! Nian asuu Toorakissa, joka on aina mainio paikka mennä aamukävelyllä (KIK) ja kuvitella että asuisi joissain noissa naurettavan suurissa taloissa. Ei ne oikeastaan ole taloja. Kartanoita ne kaiketi on. Naurettavan kokoisia silti. Lisäksi on aina mahdollisuus törmätä julkkiksiin. Ken tietää. Mutta toisaalta en tunnista yhtään aussi julkimoa paitsi sen yhden laulajan jolla on iso pää ja kireät housut. Ja senkään nimeä en muista. Mutta Harry Potter asuu Toorakissa! Tuskin nyt kun täällä on talvi mutta kuitenkin. Ja oikeastaan voisin poistaa koko tämän kappaleen koska se on sisällöltään varsin merkityksetön. Mutta toisaalta, siitäs saitte. Turinointi jatkukoon.
Viikon kuluttua Suomeen. Olen kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt unta että Wilma ei enää muista mua, olen ihan paniikissa. Se on jopa voimakkaampi tunne kuin ajatus yli 30 lennosta. Beba puutuu jo sitä ajatellessa.
Nyt täytyy nähdä Katrina kahvilassa, hänkin lentää Perthiin vielä tänä iltana. Hiton pulsut. Olenko mä ainoa joka käy vielä kokeissa?
Ensi viikkoon. Tai myöhempään. Juhlikaa jussia munkin puolesta, mä saan tod näk hotpotin syliini vielä juhlan kunniaksi.
Tänään voisi elitisteillä ja lähteä Southbankiin vähän klubbailee. Toisaalta en ole jännittävä ihminen joten varmaan nukahdan ennen kahdeksaa pöydän alle. Sitä odotellessa.
Ei sitä vaan tule tekstiä. Tekisi mieli sanoa ettei mitään ole tapahtunut, ettei minulla ole asiaa ja että mikään ei ole muuttunut. Valehtelisin.
Sydneyn reissu oli ihan mahtava, hengailtiin Bondi Beachillä ja otettiin kuvia Beachwatch tositv-sarjan tornien kanssa, syötiin puoli-ilmaista ruokaa, lähdettiin pienelle reissulle Blue Mountainsille patikoimaan, otettiin liikaa kuvia oopperatalosta, hengattiin baareissa sulkemisaikojen jälkeen, otettiin lautta Manlyyn, lähetettiin kortteja keksittyihin osoitteisiin (saiko kukaan omaansa?) ja kosketeltiin kauniita vaatteita. :D Kummallisin hetki oli kun tajusi että palaa tänne. Tähän koirankoppiin. Tähän kaupunkiin. Koska mitä ilmeisimmin jatkossa tulen aina palaaman tänne. Häiritsevän hämmentävä tunne. Siitäkin on jo viikkoja.
Oopperatalo. Juuri siitä ainoasta hyvästä kulmasta.
Blue Mountains oli uskomattoman vaikuttava, sääli etten sellaista tunnetta saanut suljettua kuvaan.
Yliopiston viimeiset luennot oli puolitoista viikkoa sitten. Sen jälkeen aika on mennyt yleisessä jäädyttämisessä ja ihmettelyssä kuinka vähän tunteja yhteen päivään mahtuukaan. En ole jotenkaan pysynyt paikallani ja toisaalta päässyt liikkeelle. Yleisesti siis jumittanut. Kahden päivän kuluttua on ensimmäinen tentti ja kolmen päivän kuluttua pitäisi palauttaa median tutkimuksen reseach essee, vähemmästäkin muuttuu rauhattomaksi. Tänään raahauduin kirjastoon ennen viittä ja ihmettelin miksi niin paljon massaa oli liikkeellä aulassa ja samalla tuli kuulutus että kirjasto sulkee viiden minuutin kuluttua. Miksi? Kuningattaren syntymäpäivä. No huh-huh. Miksei kukaan järjestänyt bileitä? Ei sikäli että jäi eilisetkin väliin kun tuuperruin auringon laskettua sänkyyn. Oli rankat läksiäiset lauantaina, niitä käytiinkin sitten läpi sunnuntaina nelisen tunnin brunssilla. Oli samaan aikaan Lygonilla italialaiset festarit, istuttiin t-paitasillaan auringossa ja syötiin jäätelöä. Hirvittävä tämä talvi täällä! Kävin katsomassa Sinkkuelämää leffankin tuossa, käytiin sitä ennen sinkkuelämöimässä ilmaisella kuohuviinillä (tai kolmella). Sellaista.
Läksiäisistä puheen ollen. Iskipä tässä hetki sitten että nämä ihmiset tosiaan lähtee täältä. Kun tulen takaisin talvilomailemasta suuri osa niistä joiden kanssa olen viettänyt tämän puolen vuoden on jo hylännyt tämän maan D: SADFACE Käyköhän niin jatkossakin? Että ihmiset mun elämässä tulee vaihtumaan kuin vuodenajat? Toisaalta. Aina pystyy. Eipäs aleta nyt hidastelemaan, en sen takia muuttanut tänne asti. Voi elämä.
Tuntuu että vaikka kuinka kauan asuisin täällä niin jotkut jutut ei vaan tunnu menevän perille. Luulen yhä että perjantai-iltana voin vaan ampaista Lygonin toiseen päähän eikä italialaiset eläkeläiset hidasta mun matkaa. Luulen yhä että voin laittaa ruokaa ilman että ikkunat ja peilit koko kämpässä höyrystyvät. Luulen yhä että minun on mahdotonta ylittää nettiyhteyden download-rajoitusta. Luulen yhä että opossumit on pahan lähettiläitä. Luulen yhä että kun ottaa saman junan niin se pysähtyy aina samoilla pysäkeillä, ei toki ampaise suorinta tietä Melbournen hämyiseen itäsiipeen D: (tosi on)
Mun kamera ei siis enää siirrä kuvia mun koneelle, oon hieman sadface mut voin tehdä sen muuallakin. En ole vieläkään päässyt lataamaan kuvia minnekään. Saan tänne muutaman kuvan aina tunnissa :D Yey!
Nyt takaisin lukemaan. Mä olen seuraavat kolme päivää hengetön, katsotaan sitten uudelleen. Kolmen viikon kuluttua olen jo Kaarinan metsissä. Sitä odotellessa.
