Ah, Failure

Siis Canberrasta on jo aikaa. Eipäs kuitenkaan ollut mikään turha matka. Vaikka aluksi vähän epälyttikin. Lentokentältä avautuva näköala ei ollut mikään silmiähivelevä ja bussimatka kaupunkiin oli vähän pelottava: yhtäkkiä iski kauhea suomifiilis! Kaikki oli siistiä ja modernia, vähän kuin suomalaisten kaupunkien uudemmissa osissa ja ihmisiä oli niin harvassa! Kuin olisi saapunut kotiin :D

Iina nautti Canberrasta. Taustalla kuuluisa moottoritie.

Meillä oli heti tarkka suunnitelma lyötää Suomen suurlähetystö. Meillä oli kartta. Noh. Ilmeisesti kaikki kaupungin pääakselit olikin moottoriteitä. Kaupunki oli urbaanin suunnittelijan mielestä varsinainen mestaritoes akseleineen ja suuntinen mutta olihan se lopulta varsin epäkäytännöllinen. Ihastuttava ajatus kuitenkin. Me päädyttiin laahustamaan moottoriteitä pitkin jonkin aikaa kunnes päätettiin ottaa bussi. Ei ollut mikään vuosisadan idea ottaen huomioon että ne on moottoriteitä. Me päästiin seuraavan kerran pois kyydistä jossain lievästi kaupungin ulkopuolella. Noh, oli siellä kirkko.

Bussipysäkillä vuorten keskellä Canberran ulkopuolella.

Kyllä me sitten lopulta päästiin takaisin ja löydettiin diplomaattinen alue jossa kaikkien maiden uurlähetystöt oli aseteltu samaan paikkaan. Suomen suurlähetystö oli tietty mahtavin: lasinen laiva :D Meidät oltiin jo kuultu kaukaa kun minä ja Iina huudettiin yhteen ääneen "KOIVU! SE ON KOIVU". Joo, että ihan tyylikkäästi onnistuttiin täkin hoitamaan ja vaikuttamaan akateemisilta. Päästivät kuitenkin äänestämään. Päädyttiin lopulta juttelemaan aika kauaksi aikaa sinne henkilökunnan kanssa ennen kun päästiin jatkamaan poliittista lomaamme.
Suomen suurlähetystö. Koivu ei näy kuvassa.

Koska me ollaan tunnetusti jännittäviä ja hysteerisen villejä, me matkattiin parlamenttitalolle. Minä henkilökohtaisesti aloin uskoa pienen miehen salaliittoteoriaan siitä mitä varten tämä parlamentti on rakennettu alkujaankin: se oli käsittämättömän iso ja puoliksi maan alla ja varmasti täynnä kaiken maailman salaliittoja :P Käytiinhän me sitten vielä vanhassa parlamenttitalossa ottamassa rumia kuvia ja sellaista mutta surullista kyllä ei liikaa kerrottavaa siitä. Oltiin molemmat kyllä niin huumas koko ajan, se oli vähän säälittävääkin :D Syötiin hyvin ja mä sain juustokakkua joten kuka se olikaan joka sanoi ettei Canberrassa ole mitään? Totuus kuitenkin oli että kaikki meni kiinni viideltä ja kun sitä luuli ettei kaupunki pystyisi enää iltapäivästä enempää autioitumaan niin niin vaan se teki.

Aboriginaalien suurlähetystö

Seuraavana päivänä vyöryttiin National Universityyn. Ei ollut tietystikään mitään Melbikseen verrattuna. Melbiksellä on kaikki vanhat rakennukset ja historia mitä ei Nationalissa näkynyt mutta kampus oli kieltämättä kiehtova... Se oli valtava ja täynnä opiskleijaasuntoloita ja tilaa oli muutenkin (ja ihmisiä ei). Ja ehkä se on hyvä että aina kun juoksee Old Artsin käytävillä ei tarvitse pelätä joka askeleella että jalka iskeytyy lattiasta läpi. Tehtiinhän me tässä välissä kaikenlaista kuten päädyttiin vaeltamaan taas yhtä moottoritietä pitkin mutta päämäärä oli kuitenkin lopulta National museumiin ja siitä oli selvästi liikaa aikaa kun olin viimeksi käynyt museossa. Sitä liimaa naamaansa kaikkiin ikkunoihin ihan et "UUU VESINOKKAELÄIN" ja sit lopulta on niin väsynyt että täytyy toipua tunti museon kahvilassa. Ihmiselle jonka keskimääräinen keskittymiskyky on jossain 2-6 minuutin kieppeillä tälläinen poliittinen matkailu on varsin voimia vievää.

Eli mitä lopuksi: Canberra oli ihana. Kaikessa laimeudessaan aivan valloittava. Ei ehkä "haluan asua täällä ikuisesti"-ihana tai edes "haluan viettää täällä enemmän kuin kaksi päivää"-ihana mutta varsin ihastuttava kuitenkin. Mutta kun saapui kotiin Melbsiin niin kyllä lämmitti :D

Eilen näin kampuksella miehen pukeutuneena elmukelmuun. Se oli varsin viehättävää. Veikkaan että se on sen sukkahousuihin ja viittaan pukeutuvan miehen kaveri. Sukkahousumies tekee ilmapalloeläimiä. Ei sellaisia ihmisiä voi vihata.

Näihin tunnelmiin...